Teatteri-ilta

Tänään menen ystävieni kanssa teatteriin. Hyvinkääsalissa esitetään Teatteri Päivölän veijarimusikaalia nimeltä 70, girls 70. Siinä on tuttuja seniorinäyttelijöitä, amatöörejä lähinnä, mutta ihania persoonia. Kiva siis nähdä, millaisen esityksen ovat saaneet kasaan. Kerron illalla tarkemmin vaikutelmistani!

Satupeitto

Äitini tykkäsi ommella. Olen varmaan perinyt kiinnostuksen käsitöihin häneltä. Olin vain kolmen vanha, kun äiti kuoli, mutta muistikuva äidistä solmimassa ryijyä olohuoneen pöydän ääressä on yhä olemassa. Ryijy tuli valmiiksi, enkä luovu siitä koskaan.

Kun tyttäreni syntyi keväällä 1990, meidän entinen hoitotäti Eeva toi minulle yllätyksen. Hän oli aikoinaan ottanut talteen äitini ompeleman tilkkupeiton. Tai oikeastaan se oli vain tilkuista koottu peitteen päällinen, vuori ja vanu siitä puuttuivat kokonaan. Aika oli kuin olikin loppunut kesken, eikä peitto ehtinyt valmistua. Eeva talletti sen minua varten. Hän tiesi, ettei se todennäköisesti olisi meillä muutoissa säilynyt, eikä sitä ehkä silloin olisi osannut vielä arvostaakaan.

 

Taas huono kuvanlaatu, mutta ei voi auttaa tällä kertaa...

 

Ompelin peittoon vuorin ja vanun. Siinä on tosi värikkäitä printtipaloja, ilmeisesti äidin mekoista yms. jääneitä tilkkuja. Äitini pukeutui yleensä omatekemiin mekkoihin, joissa oli mm. Aini Vaarin suunnnittelemia kuoseja ja myös Marimekkoa. Lisäksi mukana on ihan valkoisia ja vaaleita ruudullisia tilkkuja, joiden alkuperää en tiedä.

 

 

Minun lapseni, kaksi poikaa ja tyttö, käyttivät tätä kukin vuorollaan lähinnä sellaisena "hemmottelupeittona". Jos oli kipeä, sai makoilla sohvalla, katsoa Muumeja ja äiti peitteli tähän tilkkupeittoon. Jossain vaiheessa sille vakiintui nimeksi Satupeitto. Jokaisella käsintehdyllä esineellä on tarina, tämä oli Satupeiton tarina, joka jatkuu vielä lapsenlapsien hemmotteluna, kun he yökyläilevät vuorollaan mummulassa.

 

Olen todella iloinen ja ikuisesti kiitollinen Eevalle, että hän kaukonäköisyydessään otti peitteen talteen ja säilytti sitä minua varten lähes 20 vuotta!

This happened today

Tänään oli hurja kokeiden tarkistuspäivä! Tuli katsottua matikan-, uskonnon- ja historiankokeet.

Kuvan laatu on surkea, mutta menköön! Kissa halusi kuvaan, valo ei riittänyt ja kaikki muut syyt...

Laita hyvä kiertämään

Nyt on aika tarttua tähän hauskaan haasteeseen. Olen ollut mukana vastaavanlaisessa Facebookissa ja todennut, että on melkein yhtä kiva lähettää paketteja, kuin saada niitä. Kolmelle ensimmäiselle on siis luvassa jotain minun itse värkkäämääni!

En nyt kuitenkaan mitään elektroniikkavärkkäyksiä lähettele, vaan varmaankin jotain pehmeää tällä kertaa...

Säännöt ovat tälläiset:

-laita hyvä kiertämään sanoin ja teoin
-kolme ensimmäistä kommentoijaa voi osallistua haasteeseen
-jokainen heistä saa minulta jouluun mennessä pienen yllätyspaketin
-jatka haastetta omassa blogissa eteenpäin

Lounas

Tässä se on! Lounas koulun ruokalandiassa. Uunimakkaraa, muussia ja tomaatinlohkoja. Ei juuri mieltä ylennä, mutta oppilaat tuntuu tykkäävän. Makkaraa koskien onkin oikein rajoitus, ettei isot pojat ota samantien viittä, vaan kaikille on 1½ makkaraa. Meillä käyneet japanilaisvieraat katsoivat kerran tättä annosta aika pitkään. Ei vissiin oikein miellyttänyt silmää...

Tämä kuva on osa Photo a Day October -kuvahaastetta, josta lisää täältä.

Tikbumsan arvonta

Huikean hyviä palkintoja tarjolla tässä Tikbumsan 3-vuotissynttäriarvonnassa! Käykääpä kurkistamassa!

 

 Minä odottelen sormet ja varpaar ristissä, josko arpaonni suosisi pitkästä aikaa!

Haasteellinen kuvahaaste

Tässä on taas kiva haaste, jota haluan kokeilla! Nappasin tämän Little Big Things - blogista. Ehkä tässä on haastetta kerrakseen, sillä en ole mikään huippukuvaaaja, useimmiten näpsin kuvia ihan vaan karusti puhelimella. Tässä kuitenkin lokakuun 1. päivän kuva, Where I stood.

 

 Tässä sitä seistiin yötä myöten kalastellessa heinäkuussa Näätämöllä. Ihana Lapin luonto ympärillä, kosken kohina korvissa ja vaatteet savulta tuoksuen.