tag:blogger.com,1999:blog-6053509993421789241.post4272254748336969374..comments2023-05-10T11:40:07.443+03:00Comments on Mummula mutkan takana: Migreeni vs. minä - kirjoita se ulos!Henkkumaariahttp://www.blogger.com/profile/01294496825703537538noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-6053509993421789241.post-74135656342529915392019-09-23T20:35:49.020+03:002019-09-23T20:35:49.020+03:00Näkymätön sairaus on vaikeampi kantaa ns. arvokkaa...Näkymätön sairaus on vaikeampi kantaa ns. arvokkaasti. Jos puuttuis joku raaja, ihmiset ymmärtäisivät, miksi en pysty kaikkeen. Kun vika tai sairaus ei näy päälle, tulee tarve perustella sitä. Vaikka eihän niin pitäisi olla. Henkkumaariahttps://www.blogger.com/profile/01294496825703537538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6053509993421789241.post-27419365963804718092019-09-23T18:25:13.142+03:002019-09-23T18:25:13.142+03:00Tunnistan kirjoituksestasi omakohtaisesti ainakin ...Tunnistan kirjoituksestasi omakohtaisesti ainakin tuon häpeän tunteen. Usein sille pitää seuraa syyllisyys. Naurettavaa, mutta kun riittävän monta kertaa on jäänyt näkymättömän sairauden yliajamaksi, voi järjelle heittää hyvästit. Jos ajattelen ketä tahansa toista ihmistä, on helppoa olla ymmärtävä ja myötätuntoinen. Kunpa sitä olisi myös itselleen. Voisi oikeastaan ajatella, että itsesyytökset ja häpeä ovatkin merkki itsensä ylentämisestä:"muut saavat sarmon, mutta minä olen niin erityinen, että minulta pitääkin odottaa jotain enemmän". No tuo on ehkä hieman paksua, mutta saattaa siinä jokin totuuden siemen piillä. Tätä pitääkin miettiä vielä lisää... Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/11108153370546271505noreply@blogger.com