Nukkekotini - nimeä vailla

Olen kirppisten ja nettikirppisryhmien lisäksi ihan vaan vahingossa löytänyt fb:n annetaan/vaihdetaan-ryhmän omalta paikkakunnaltani. Minusta on kivaa ja koukuttavaa elää vaihtokaupan maailmassa. Yhtenä tiistaina kävin juuri hakemassa verhoilua kaipaavan vanhan tuolin, jonka sain Juhlamokkapaketilla. Viime sunnuntaina meille löysi tiensä ensin nukkekoti, joka olisi mennyt hävitykseen, ellei joku olisi noutanut pois. Satuin huomaamaan ilmoituksen ensimmäisenä, joten sain nukkekodin. Sunnuntai-iltana kotiutui myös Lundian hyllykkö. Sekin oli ilmainen, sillä entinen omistajaperhe muutti pois paikkakunnalta ja muuton yhteydessä sitten oli aika karsia ylimääräistä tavaraa pois.

Nukkekoti oli kuitenkin ehkä se löytö, joka eniten mieltäni lämmitti. Talo on jonkun itse rakentama. Se on tehty ilmeisesti lapselle, ihan vaan leikkejä varten. Ikää en osaa sanoa, mutta kulunut ja nuhjuinenhan se on. Seinissä on tylsä, liian isokuvioinen tapetti. Lattioihin on liimattu jotain ylijäämä muovimattoa. Se tuntuu olevan tiukasti kiinni.senät ja lattiat aion tapetoida ja pinnoittaa uusiksi.

Postasin kuvan nukkekodista nukkekotiharrastajien fb-ryhmässä heti samana iltana. Sain heti monia todella hyviä neuvoja. Liikke lähden ilmeisesti irrottamalla takaseinän. Luulen, että se irtoaa helposti, sillä se yhdestä reunasta jo hiukan "irvistääkin". Kun etuseinä ja takaseinä ovat irti, pääsen helpommin käsiksi päätyseiniin, joihin aion yläkerran korkeudelle sahata ikkuna-aukot. Siihenkin sain jo vinkkejä nukkisryhmästä. Alakerran ikkunat ovat kapeat ja korkeat kaari-ikkunat. Ne on mielestäni jätetty liian alas saakka avoimiksi. Aionkin laittaa ne umpeen ainakin 2-3 cm matkalta alaosistaan. Ikkunat teen pleksistä, karmit vanerista tai konepahvista. Ikkunalaudat ja ulkopuolelle kukkalaatikot ovat jo suunnitteilla.

Yläkerrassa on kaksi huonetta, joista toinen on ilmeisesti olohuone ja toisesta saattaa tulla makuuhuone tai jonkinlainen työhuone/ateljeetila. Alakerrassa on selkeästi keittiö, kylppäri/wc ja yksi pienehkö makuuhuone.

Kerrosten välillä on portaikko, joka näyttää aivan liian jyrkältä ja jotenkin tilapäiseltä. Uudet portaat niiden tilalle ovatkin suunnitteilla. Löysin yhden tutoriaalin Pinterestistä, mutta en ole vielä siihen ehtinyt tutustua tarkemmin. Siinä tehtiin kierreportaat, jotka sopivat aika jyrkkään ja ahtaaseen porrastilaan. Toinen vaihtoehto olisi jonkinlainen tasanne, jonka kohdaltaportaiden suunta kääntyy. Se näyttää silti raskaammalta kuin kierreportaikko.

Tähän taloon asukkaiksi muuttaa ainakin nyt alkuvaiheessa kaksi naista. Nuorempi naisista on kuvisopettaja, Sirkku Pesonen, jonka intohimoiksi tiedän taulujen maalaamisen lisäksi neulomisen ja leipomisen. Sirkun kanssa asuu vähän vanhempi ystävättärensä Kaarina Aalto. Kaarina on ompelija, jonka taitavissa käsissä syntyy vaikka mitä. Taiteellisia ovat molemmat ja siltä heidän kotinsakin valmistuttuaan näyttää. Ehkäpä siinä yläkerran toisessa huoneessa työskentelevät molemmat. Kaarinan ompelukone surisee ja Sirkku maalaa.

Tässäpä nukkekotikuulumiseni tältä illalta. Jos keksitte kivan nimen tälle taiteilijatalolle, joka tästä nyt näyttää muodostuvan, ehdottakaa ihmeessä. Minulla on vilkas mielikuvitus, mutta Sirkun ja Kaarinan kodille kyllä tarvittaisiin oma nimi. Tiedättehän, Väinölän ja muiden tapaan. Sirkku ja Kaarina esittäytyvät lähiaikana teille, mutta vielä toistaiseksi he odottavat ensiesiintymistään julkisuudessa vähän turhan vaillinaisissa pukeissa...

 

Mukavaa tiistai-illan jatkoa ja lokoisaa loppuviikkoa!

 

 

Unelmat vs. todellisuus

Olisinpa sadun hyvä haltiatar, niin taikoisin pois läheisteni pahan mielen. En tietenkään ole, joudun siis tarjoamaan taikuuden sijasta ymmärrystä, lämpöä ja tukea. Jos voisin, ottaisin pois taakat, joita rakkaani joutuvat kantamaan. Jokainen äiti ottaisi lapsensa kivut, pelot ja surut kannettavakseen, jos vaan voisi. Se ei kuitenkaan ole mahdollista. Todellisessa elämässä meistä jokaisen on oma taakkansa kannettava. Voin vain koittaa keventää taakkaa auttamalla käytännön asioissa, osoittamalla välittäväni ja kuuntelemalla.

Mikään ei satuta niin paljon, kuin särkynyt sydän, loukkaus, jonka tekee se, jonka kuuluisi antaa lämpöä ja turvaa, rakkautta ja huolenpitoa. On asioita, joista pieneen ihmissydämeen jää kipeitä arpia. Toki sanotaan, että aika parantaa haavat. Kyllä se aika ihmeitä tekee, joten haavoihin kasvaa arvet, sydämen palaset yhdistyvät ja olo helpottuu. Mutta arvet jäävät. Se on todellisuutta. Unelmat ovat ihania ja antavat voimaa katsoa taas eteenpäin. Mutta unelmien varaan ei voi, eikä saa rakentaa elmäänsä. Todellisuus on tässä ja nyt. Hyvä niin.

Pikkuinen nuhanenä pääsiäistipuni

Meidän pikkuprinsessa, joka on nyt jo 3 vuotta ja 8 kk, on mummulassa pääsiäisen vietossa. Niiskutus kuluu viereiseltä tyynyltä, kun tässä tyttösen nukkuessa kirjoittelen. Kaikenlaisia ajatuksia risteilee mielessäni, mutta kun nyt sain tämän lapsukaisen vanhemmiltaan lainaksi, yritän pyhittää aikani hänelle. Ei voisi olla suloisempaa pääsiäistipua, eihän!

Leikitty ja leivottukin on, kuten yleensäkin lastenlasten kanssa. Viimeksi, kun pojat olivat täällä mummulassa, leivomme sämpylöitä. Nyt teimme muutaman pellillisen kauralastuja. Keittiön lattialle ilmestyi myös yksi peli, jonka tyttö löysi askarteluhuoneesta. Sitä sitten piti testata yhdessä.

Numeroita hyppyruudukkona

Kymmeneen asti laskeminen sujuu hienosti! Palojen kasaus ruudukoksi myös oli mieluisaa hommaa. Ja sitten hypittiin. Laskeminen hyppiessä oli varmasti tehokasta harjoitusta. Numerot tulevat siinä kuin varkain tutuiksi. Kauralastutkin meinasivat kärähtää, kun meidän keittiössä keskityttiin ruutuhyppelyyn. 

Nyt nukkuva lapsi tuntuu olevan melkoisen nuhainen! Onneksi mummulassa voi olla juuri sellaisena, kuin on, eikä pienet flunssat estä lapsia tänne pääsemästä. Oman äidin ja isän jälkeen mummu tuntuukin olevan se seuraavaksi paras hoitaja, kun on kipeä. 

Maailman merkillisin asento

Helmi leikki illan niin innokkasti, että sattui raapaisemaan tyttösen sormea. Itkuhan siitä tuli, joten leikki loppui. Helmi-ressukka oli hämmentynyt, kuntoinen ulvoi suoraa huutoa. Nyt nukkuu kissakin, vakioasennossaan, kasvot lytyssä. Kumma tyyppi! Välillä se nukahtaa istualleen, mutta naamallaan se nukkuu myös usein. Asento näyttää aika hankalalta! 

Huomiselle on suunnitteilla uuden pikkufillarin koeajoa pyörätiellä. Meidän pihassa e oikein pysty harjoittelemaan korkeuserojen takia. Mutta into on valtava ja kypärä päässä piti leikkiä, kun oli niin intona jo tänään. Toivottavasti huomenna ei sada, niin pyöräily on hauskempaa!

Hyvää ensimmäistä pääsiäispäivää! 

Kadonneiden kuvien arvoitus!

Mikähän ihme minu  kuvieni siirrossa mahtoikaan olla vialla? Yleensä puhelimen kameralla kuvatut kuvat siirtyvät suoraan googlen pilveen talteen ja ovat sitten sitä kautta käytössä esim. juuri blogissani. Ei sinne uyhtäkkiä tullutkaan kuin muutama hassu kuva. Pähkäilin asiaa puoliääneen ja lopulta ihan ääneenkin töissä torstaina. Eräs työkaveri esitti muutaman oman näkemyksensä mahdollisista syistä. Googlailin myös asian tiimoilta hiukan ja yhtäkkiä palaset vain loksahtivat paikoilleen. Nyt taas kuvat näkyvät! Olen innoissani!

Nyt kiusaan lukijoitani niillä kuvilla, joita en saanut näkyville aiemmin. Lähinnä siis kirppislöytöjä nämäkin.

Nuken tilkkupeitto, 0,50 euroa. 

Päätyi peitoksi tätini vanhaan nukenkehtoon.

Kaksi sisustustaulua

Nämä taulut ostin kahdesta syystä. Ensimmäinen on niihin käytetty kangas, Marimekon Ananas. Se on kauniin vaaleanpunainen ja yllätyksekseni se olikin kaksinkertainen molemmissa tauluissa. Irrotin sen heti ja heitin palat koneeseen. Niistä on syntymässä kesäksi mekko! Toinen syy oli niinkin hassu, että minulla oli käyttöä styroxlevyille, joista nämä oli tehty. Isompaan tulee Vallilan kuosia, jonka nimeä en nyt muista. Pienempään laitan erästä Ikean kuosia, jota ostin yhden sivuverhon verran nettikirppikseltä myös, kuten taulut ja Vallilan kangaspalankin. Ikean pala maksoi pullollisen Erittäin hienoa suomalaista shampoota. Tauluista maksoin viitosen.  Vallilan palan hintaa en edes muista enää. 

CD-teline ompeluhuoneeseen

Kuuntelen musiikkia tai äänikirjoja aina ompeluhuoneessa puuhaillessani. Aikojen kuluessa CD-varastoni on kasvanut ja jakautunut olohuoneessa säilytettäviin ja niihin, joiden paikka on siellä ompeluhuoneessa. Niille ei oikein ole ollut omaa paikkaa. Etsiskelin varmaan vuoden jonkinlaista telinettä CD-levyjen säilytykseen. Ne ovat vasn usein kiikkeriä ja kapeita torneja. Viime viikonloppuna ilmestyi tämä silmiini Riihimäen Femmatorilla. Tämä oli halpa ja silti siisti. Yllättävän tukevakin. Eipä kissakaan tätä kaada, vaikka Helmi kaikkialle kiipeileekin. 6 euroa, ei paha ollenkaan. 

Rukki, 15 euroa!

Nettikirppiksiin koukuttuneena iskin tähän kynteni het, kun sen huomasin. Pitäähän kunnon emännällä olla rukki, kuten jo aiemmin sanoin. Myyjä kehui, että tätä voi oikeasti käyttää. En ole koskaan sitä taitoa opetellut, mutta minussa asuva tekstiiliopettaja haluaa senkin taidon oppia. Ehkä otan jonakin päivänä selvää, toimisiko tämä. Muutamia osia tästä on irrallisena tullut mukana, joten ehkäpä, ehkäpä vielä joskus... Joku on maalannut tämän mustaksi, mutta voi olla mahdotonta saada sitä mustaa maalia irti enää. Hmm...

Vanerinen lokerikko, 7 euroa

Siivosin luokkaani ja järjestelin sen ihan uuteen uskoon. Innoissani lajittelin papereita ja pikkusälää, jota minulla on tapana kerätä nurkkiin sekä töissä, että kotona. Lokerikot, korit ja laatikostot ovat eräänlainen pakkomielle minulle. Niinpä se tämäkin sitten muutti meille ja päätyi luokkaani. Se on ihan vaan minun, ei oppilaiden käyttöön. 

Merrel-olkalaukku, 7 euroa

Laukkuja ei voi koskaan olla liikaa. Tai no, kyllä niitä voi. Myinkin muutaman laukun pois, kun niitä kertyy jostain kumman syystä tänne meille. Minulla on ollut 4 viikon ajan kirppispöytä taas, joten kyllä sitä tavaraa on lähtenyt meiltä poiskin päin. Eikä vain meiltä, vaan myös tyttären huushollista ja vähän pojaltakin. Vielä on tarkoitus pitää pöytää toiset neljä viikkoa. Kannan tavaraa myyntiin lähes päivittäin. Kivasti käy kauppa näin keväällä. 

Nyt ompelupuuhien pariin taas!  Seuraavaksi tulossa sitä kesämekkoa taulun kankaista ja keskeneräisen takin ompelua valmiiksi! 

Yksi pieni nojatuoli valmistui näin, aurinkoista päivää eteenpäin...

Tämä pikkuinen nettikirppikseltä bongaamani nojatuoli vilahtikin jo aiemmassa postauksessani. Ostin sen tässä maaliskuulla eräältä perheeltä, jonka lasten käytössä se on ilmeisesti ollut varsin mieluinen. Kangas oli päässyt nuhjaantumaan ja oli ankean värinen, likainen ja osin vähän saumoista ratkennutkin. Näin tässä kuitenkin mahdollisuuksia, joita halusin päästä toteuttamaan. Tuoli maksoi ruhtinaalliset 5 euroa, joten ajelin sen noutamaan saman tien.

Tässä tuoli ennen

Neutraali, vaalea ja väritön

 

Kirppikseltä löytyi samoihin aikoihin myös tukevaa brittiläistä laatua olevaa puuvillakangasta pala, joka oli heti saman tien kainalossani, kun sen huomasin. Värit eivät ehkä ole minun värejäni, mutta jotenkin tuntui, että tuolle kankaalle on kyllä käyttöä. Palan hinta oli 7 euroa. Se oli aika reilun kokoinen, ihan kuin yhden sivuverhon verran olisi kangasta jostain syystä varattu ja sitten tuotu kuitenkin myyntiin. Kun tuoli ja kangas kohtasivat toisensa, oli idea valmis. Sitten ei muuta kuin toteutuksen kimppuun. Jalat irtosivat helposti kierteidensä ansiosta. Entisen kankaan irrotus, äkkiähän tuo käy... luulin. Enpä luule enää.

 

Raikas puuvilla, raitakuosia

 

Olin kuitenkin vakuuttunut siitä, että tämä taistelu kannattaa käydä, vaikka sormenpäät hellinä ja ranteet särkien. Napsin tuolin pohjasta, kiinteän istuintyynyn alta ja vähän sieltä täältä varmaan satoja niittejä. Ne piti varovasti ensin saada pienellä ruuvimeisselillä nostettua hiukan koholleen ja siitä sitten pihdeillä väännettyä irti. Ja niitä oli paljon. Ja sitten vielä lisää. Ja hiukan vielä. Ja jatkuvasti löytyi jostain niitti. Ei voi olla totta! Mutta niin sitten kuitenkin viimein sain tuolin vanhan kankaan irti. Tuolissa oli syöty, varsinkin voileipäkeksejä tms. murustavaa, sillä sen sisuksista suorastaan pursui aina vaan lisää murusia. Kopistelin, puistelin, imuroin ja sama alusta. Lopulta murut olivat pudonneet pois. Seuraavaksi kaivoin ystäväni, Rouva Ratkojan, esiin. Ratkoin auki kaikki vanhan päällisen saumat. Ensin tosin merkkailin kohdistusmerkit moneen kohtaan, jotta varmasti osaisin kasata uuden päällisen samaan tapaan. Ratkominen olikin jo aika nopea työvaihe.

 

Vanhoja päälliskankaita käytin sitten kaavoina, joiden avulla leikkasin tästä raitapuuvillastani uudet kankaat tuolia varten. Yritin olla tarkkana raitojen kanssa, mutta ihan nappiin ne eivät kuitenkaan menneet. Silti olin varsin tyytyväinen lopputulokseen, jonka aika nopeasti sain ommeltua kasaan. Nuo pienet rypytykset tuossa käsinojien kaarteissa ja istuintyynyn etukulmissa on tehty kuminauhan avulla. Siksakkasin kuminauhan palat saumanvaroihin noihin kohtiin, joten kangas poimuttui kivasti. Ja mikä parasta, tämä oli helppoa ja nopeata. Kun päälliskangas oli kasassa, puin uuden "mekon" tuolille. Sitten alkoi vimmattu nitominen! Niittipyssy sai kyytiä, kun kiinnittelin napakasti uudet kankaat. Lopuksi ruuvasin jalat takaisin pohjaan. Ai niin, huopatassut tästä puuttuivat, joten ne toki lisäsin jalkoihin. Ja tässä se nyt on! Meidän suloisen 3-vuotiaan prinsessan oma nojatuoli! Neidin huonetta on kovasti nyt sisusteltu, joten tässä on uutta ilmettä tarjolla sinne taas! Ja värit ovat juuri pikkuneidin mieleen, pastelleja ja raikkaita sävyjä. Tykkään!

 

Ja tässä se nyt on

Selkäpuoli edellä

 

Kangaspalasta käytin tähän noin puolet. Hinnaksi arvioin siis lopulta 8,50 euroa. Siis uskotteko, että kannatti siihen hintaan vähän hikeäkin vuodattaa? Lähinnä se niittien poisto oli epätoivoisen tuskaista, mutta kyllä kannatti. Toivon, että vastaanotto prinsessan kotona on yhtä innostunut, kuin oma mielialani tämän tehtyäni.

Pääsiäisen rauha laskeutuu myös meille pikkuhiljaa. Tai no, ei sentään. Ompelukone surisee, äänikirjana on menossa Jari Tervon Leyla. Valmista tulee, keskeneräisiä vauvanvaatteita serkkutytölle viimeistellään. Uusia vaatteita tarvitaan mummun koulupojille ja itsekin olisin mielissäni muutamista uusista mekoista, paidoista, hameista, takeista, housuista, alusvaatteista... Vaikka mistä oikeastaan. Nyt siis vapaat käytetään tarkasti hyödyksi!

Nauttikaa kukin pääsiäisestä juuri siten, kun teidän elämäänne sopii! On aika hiljentyä, mutta sen voi mielestäni tehdä niin kovin monella tavoin. Ompeleminen ja neulominen tai melkein mikä tahansa käsin tekeminen on minulle kuin meditaatiota, jossa mieleni lepää ja rauhoittuu. Jollekin se on metsässä kävely, jollekin kirjan lukeminen tai musiikin kuuntelu. Rauhallista pääsiäistä!

Kirppiskierroksilta kaikenlaista kivaa!

Nyt kun vauhtiin pääsin, minua ei taida pidätellä enää mikään! Eli tässä postauksessa aion kiusata teitä lukijoitani kirppislöydöilläni. Kaikenlaista pientä ja kivaa on tullut vastaan, eikä pelkästään nukkeja. Olen mm. sortunut ostamaan vanhan rukin. Ja muutamia kivoja vaatteita, kengät, kosketinsoittimen, parikin hyllyä, huonokuntoisen lipaston ja myös ihanan Ikean Hemnes-lipaston löysin. Niin, samaan tahtiin tuntuu tavaraa tulevan ovesta sisään, kuin sitä lähtee kirppiksen kautta huushollista uloskin. Mies puistelee päätään, minä jaksan innostua. Eikä siinä mitään, turhakkeisiiin en sorru, vaan ostan tarpeeseen. Pitäähän joka emännällä olla rukki ja kosketinsoitin, vai pitääkö...

Tämä pitsitunika tai onko se sittenkin pusero, on yksi ihanainen löytöni.

En ole mitenkään tyypillinen pitsin käyttäjä, mutta jokin tässä lumosi.

Makuuhuoneen lipastolle oli tarve ja paikkakin valmiina.

Lipaston vetimet oli vaihdettu näihin numeroilla varustettuihin, jotka taitavat olla

samoja, joilla olen keittiössä tuunannut pienet vetolaatikot.

Viiden euron lasten kokoluokkaa oleva nojatuoli.

Ruma ja likainen kangas, mutta malliltaan nätti. Tämä tuoli sai

 kokonaan uuden ilmeen uuden verhoilu myötä.

Maijalle oma ompelukone, joka onkin pieni talo

Ompelukoneen katto aukeaa, joten sinne muutti jo kaksi pientä tyttöä.

Aivan ihastuttava ompelukirja, Tilly Walnesin Pistoksissa.

Nettikirppikseltä, ystävän ja hänen miehensä avulla Turusta Riihimäelle

matkanneena. Tästä kirjasta aion kokeilla jokaista kaavaa!

Denim-tunika, joka on vissiin vähän "last season" eli menneen talven lumia.

Mutta kun tykkään, ei muodilla niin väliä olekaan. Silitystä on kovasti vailla tämäkin.

Herkullisen pinkki Marimekon laukku, jonka kaverina kuvassa

musta sisarensa. Näille on vaan aina tilausta.

 

Tässä tämä pikainen esittelyni. Jotenkin tuntuu siltä, että kirppiksillä on nyt onnestanut ihan kivasti. Toki nyt, kun itselläni on pöytä kirppiksellä, tulee aika paljonkin sitten katseltua kaikkea kivaa. Kolme eri kirppistä kuuluu vakiopaikkoihini ja lisäksi seuraan ahkerasti muutamia nettikirppisryhmiä. Niistä mm. tuo rukki ja kosketinsoitin sekä Merrelin laukku ja ompelukirjakin.

 

Jostain syystä en saa nyt kaikkia kuvia näkyviin, joten näillä mennään kohti pääsiäisen viettoa! Jatkan kuvien etsimistä ja esittelen ne sitten joskus, kun löytyvät jostain bittiavaruudesta.

 

Rauhallista ja mukavaa pääsiäistä kaikille!