Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Heräisinkö jo talviunilta?

Kevät! Nyt onkin jo aika heräillä talviunilta ja alkaa toteuttaa pitkään horrostaneita unelmia ja suunnitelmia. Jostain syystä jonkin asteinen lamaannus tuntuu usein talvikaudella iskevän minuun. Nyt, kun kevättä on ollut jo jonkin aikaa ilmassa, alan pikkuhiljaa itsekin elpyä ja innostua uusista ( ja onneksi myös vanhoista) asioista. Jospa nyt, jospa viimein, jospa uskallan, jospa onnistun... Jaksan taas ihan eri tavalla aloittaa ja saattaa myös päätökseen erilaisia enemmän tai vähemmän innostavia projekteja. Kevät tuo uudenlaista virtaa arkeen, joten uusia innostuksen kohteita tuntuu löytyvän vähintään viikoittain. Se ei ole ollenkaan vierasta,  vaan tunnustan on olevani sillä tavoin rakennettu, että innostun ja lannistun tasaiseen tahtiin muutenkin. Nyt uusia asioita on tullut vastaan aika yllättäen ja innostus on herännyt monenlaiseen tekemiseen.

Blogihiljaisuus on osin ollut harkittua, osin ihan vaan väsymyksen ja kiireen piikkiin menevää. En ole vaan saanut irti käynnistellä tätä uudelleen. Nyt on kuitenkin bloginkin suhteen uutta intoa ja banneria ja ulkoasuakin voisin alkaa viimein päivittää. Kuvaamista pitäisi myös harjoitella ahkeraasti, sillä esim. tämän postauksen kuvat eivät todellakaan laadullaan lumoa ketään. Puhelimella tulee nopsasti napsittua vaan. Oikein kunnon kuvaamiseen lisääntyvä valon määrä tuokin helpotusta kevään myötä, eikö vaan.

Tutustuin hiljattain vähän niin kuin vahingossa tasmanialaisen naisen blogiin, jossa hän esittelee täydellisen muodonmuutoksen kokeneita, kierrätyksestä ja kirpputoreilta ostettuja Bratz-nukkejaan.http://treechangedolls.tumblr.com/ Olin täysin lumoutunut niiden herkästä ulkomuodosta! Tutustuessani lisää näihin nukkeihin, päätin kokeilla itsekin. Ja niinhän siinä sitten kävi, että näitä nukkeja alkoi ilmestyä meillekin.

Tässä nukkeja alkuperäisissä meikeissään ja asuissaan.
Minusta nämä tyttöparat näyttävät säälittäviltä, sillä meikki on jokseenkin
irvokas ja asut jotenkin "pikkutuhmia", sellaisia siis, että eivät ole lapsille sopivia.

Meikinpoisto tapahtuu käyttämällä asetonipitoista
kynsilakanpoistoainetta. Lisäksi puhdistus eukalyptusöljyllä.
Jalat ovat vielä työn alla, sillä näiden rumat, liioitellut kengät eivät oikein
tyyliin sovi. Ne ja alkuperäiset vaatteet olenkin myynyt pois.
 


Meikittömät neitokaiset odottavat uusien kasvojen maalausta.
Se tapahtuu akryylimaaleilla.

On meille eksynyt myös neljä poikanukkea...
Poikaset ovat vähän vähemmän tällättyjä, mutta pikkupojiksi
muuttuvat nekin käsittelyssäni.
 

Telkkarin katselu on hyvää aika neuloa pieniä vaatteita.
Vaatemalliksi joutunut typykkä ei ole vielä meikeistään luopunut.
 

Tämä nukke on myös mallina, jotta ilman ohjeita neulomani
villatakki sai oikeat mittasuhteet. Tällä nukella on kevyempi meikki, sillä
se ei olekaan Bratz-, vaan Moxie-nukke.
 
Jalkojen muovaus tapahtuu käsin, joten sitä täytyy hiukan harjoitella. Löysin ohjeet netistä ja päädyin massaan, johon sekoitetaan sitä etikalta löyhkäävää saniteettisilikonia ja maissitärkkelystä. Lisäksi väriainetta sen verran, että massasta tulee ihonväristä. Jännästi muovautuvaa ainetta, joka ei vaadi Cernit- ja Fimo-massojen tapaan uunissa polttamista.
 
Nuken hiuksien suhteen olen myös kokeillut netistä löytämiäni ohjeita, joiden avulla pitäisi takkuuntunut ja kiilloton pehko saada siistiksi ja sileäksi. Niissä mm. kuuma vesi, shampoo, hoitoaine ja vauvaöljy näyttävät toimivan. Tyttösten tukat myös varmaan vähän lyhenevät monella nukella, sillä ei oikein pikkutyttöjen hiuspehkojen näköisiä ole nämä muhkeat hiuslaitteet...
 
Tätä kirjoittaessani omistan jo muutamia kymmeniä nukkeja, joita olen ostanut kirppikseltä ja netin kautta myös. Mukana on muitakin kuin Bratzeja, ihan vaan kokeilumielessä haluan nähdä, millaisia niistä saan. Kunhan kasvoja alkaa valmistua, laitan lisää kuvia aiheesta tänne blogiini.
 
Mitäpä sitä muuta kuuluisi? No, ainakin Helmi-kissani on kasvanut ja nyt on koettu jo ensimmäiset keväthurmiot, joihin kuuluu levottomuutta, kujerrusta ja mouruamista, huonoa ruokahalua ja loputonta kiinnostusta ulkomaailman tarjoamista mahdollisuuksista. Leikkausta odotellessa meidän Helmi ei kyllä ulos pääse, ettei vaan pentuja ala värkkäämään.
 
Maijan barbileikkien keskellä nukkuu kissaneiti Helmi
Tottahan se päivällä nukuttaakin, kun yöt riekkuu...
 
Kovasti olisi tuota puuhaa ja kuvattavaa! Viime aikojen kirppislöydöistäni kertoilen lisää jatkossa.
Toivottavasti olette jaksaneet odotella, että tämä mummu viimein talviuniltaan heräilee, sillä itse olen ainakin jo kaivannut takaisin tänne blogini ja blogituttujeni pariin. Lupaan myös lukea ja kommentoida seuraamiani blogeja jatkossa taas ahkerasti. Nyt olen taas vauhdissa ja vireessä, eikä elämisen riemua voi mikään estää. Palaillaan pian ja kuulostellaan, mitä kaikkea uutta tänne taas kuuluukaan.