Saisinko mahdollisimman pitkän jatkojohdon, kiitos!

Olen jälleen lähdössä sinne kauas, tiettömien taipaleiden taakse. Ompeluvire olisi nyt jotenkin vaan niin valtava, että tuossa jo kyselinkin reilun 10 km:n jatkojohtoa... Ei, ei käy nyt valittaminen, on vaan oltava ompelematta vähän aikaa. Tänään olen kuitenkin vielä ompeleskellut kotosalla.

Mies sai parit bokserit, joista toiset ovat päällä ja toiset jo pyykissä. Malli löytyi viimein Suuri Käsityö -lehdestä 9/2007. Nyt osui ihan nappiin tuo kaava ja mies oli todella tyytyväinen eilisiin ja tänään ompelemiini toisiin boksereihin. Olen toki ommellut noita erilaisia boksereita aiemminkin, mutta toiveena on ollut vähän istuvampi malli. Tuo kaava vaatiikin sitten joustoa ihan kunnolla, että niissä pystyy liikkumaan.

Samassa lehdessä oli ns. Nuori suunnittelija -malli, josta kiinnostuin ja ompelin itselleni sillä kaavalla kokeilupaidan. Ehkä voisin toteuttaa sillä ihan varsinaisen, käytettävänkin vaatteen, sillä sehän olikin ihan kiva. Sitten, kun se valmistuu joskus, laitan kyllä kuvaa siitäkin.

Mustavalkoinen pallokuosillinen ja erittäin joustava, laskeutuva trikoo, on muistini mukaan peräisin EK:n palalaarista. Siitä olen aikaa sitten jo päättänyt ommella topin, jossa on raskaasti laskeutuva pääntie, mutta kaava on ollut hakusessa. Sellainen löytyi Ottobre Woman lehdestä 2/2010. Malli on nimeltään Linnea. Tätä muokkasin hiukan, jotta sain vielä enemmän tuota laskeutuvaa kangasta etupääntielle. Tälle on kyllä tiedossa jo käyttöäkin, joten olen tyytyväinen.

Hihaton toppi, Linnea!

Ihan sopivasti sain siihen tuota lisäväljyyttä, joka laskeutuu kauniisti.

 

Perkasin tuota lehtipaljouttani muutamia kaavoja etsiskellen ja SK:n numerosta 2/2007 osui silmiini kaava, jota piti myös kokeilla. Siis naisten bokserit. Minulla on Evelace -merkkisiä boksereita ollut treenikäytössä vuosia ja niihin olen ihan koukussa. Nyt testasin vähän toisenlaista bokserikaavaa ja huomasin, että sekin on oikeastaan aika kiva päällä. Tämä on jotain jämätrikoota, joka sisältää myös lycraa, mutta saisi ehkä olla alusasuneulosta, liukkaampaa ja vieläkin joustavampaa. Kuminauha ei ole oikein nätti tuossa, kun oli vain tuollaista tavallista leveää kumpparia mustana.

Etsiskelen tämän tyyppistä alusvaatekuminauhaa, mustaa. KVK:lla ilmeisesti ainakin olisi ja joku vinkkasi, että Karnaluksissa voisi myös olla. Tämä kuminauha on ostettu joskus kilohinnalla. Minulla oli niitä eriväreissä, miesväen pitkiin kalsareihin ja boksereihin lähinnä. Tämä on jäänyt, kun on selkeästi naisten, pitsireunainen kun on. Tuolta reissusta tultuani vasta aionkin ottaa ja tilailla jostain tai ehkä käyn Karnaluksistakin katsomassa ensin. Äkkiä tästä Tallinnassa pyörähtää päiväsiltään.
Kiitos kaikille vinkkejä antaneille, monta hyvää ostopaikkaa tuli niissä kerrottua. Reissun jälkeen alan ommella alusvaatteita urakalla, sillä olen aikeissa tilata myös Make Bra -kaavat ja tarvikkeita sieltä myös.

Pöksyjä, boksereita ja muuta kivaa myöhemmin.

 

Tein muuten viikonloppuna muutamia näitä valeampiaispesiä kaverille, jonka kotona ja mökillä ovat ampiaiset innostuneet pesiään rakentelemaan. Odotan innolla, onko niistä apua. Sanotaan, että ampiaiset eivät tee pesää paikkaan, jossa jo on pesä. Siihen tämä siis perustuu.

 

Valeampiaispesät lähdössä!

 

Nyt palailen ompelemaan. Valmistua pitäisi vielä ainakin vihreä "inttipoolo", eli siitä armeijan ihanasta poolosta tekemäni oma versio. Minulla on sitä oikeaa neulosta, jonka ostin eräältä kiertävältä myyjältä. Hän oli ostanut kankaita erän ja saanut tätä siinä kaupassa. Otin koko pakan, sillä meillä on maastossa liikkujia monta ja kaikille varmasti kelpaa tällainen paita. Pakkaamisen ohessa on kiva paeta ompelemaan, ihan kuin lähtöä ei olisikaan vielä lähipäivinä.

 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

 

Perjantain ylläriveivi ja kauan odottamani kirja!

Tänä aamuna, kun avasin keskiviikkona saamani ylläripaketin Pikku Piltistä, ajattelin, että tietty joo, minun säkälläni tuli taas keltaista! Keltainen on kaunis väri, tykkään kyllä, mutta itse en sitä ole varmaan neljäänkymmeneen vuoteen käyttänyt. Joku ystävällinen sanoi alakoulussa, että mulle ei keltainen sovi, tulen ihan sairaannäköiseksi, joten enpä ole sen koommin keltaista käyttänyt. Ja tottahan se on, ihonvärini ei ole ollenkaan edukseen keltaisen kanssa.

Mietin kuumeisesti, että eivät tytär ja tyttärentytärkään käytä keltaista, mitä ihmettä voisin siitä tehdä... Kunnes sitten ilta koitti ja pää oli jälleen kerran tyhjä! Ei muuta kuin luottokaava esille, eli Mekkotehtaan Orelmalla mentiin. Juuri ja juuri riitti kangasta, eikä ehkä ihan niin pitkää tullut tästä, että pelkästään tätä voisi käyttää. Alle voi sitten pukea leggarit  tai sortsit, käyttää siis pikemminkin tunikana tätä pikkuneidillä. Koko on 92 cm lapselle, mutta edelliseen tosiaan laitoin varmaan viitisen senttiä lisää mittaa helmaan. Kivahan siitä tuli näinkin, vai mitä sanotte?

Mieleeni palasi oma kevätjuhlamekkoni keväältä 1974.

Kuminauhaksi vaihtui tuo aloituksessa aikomani Framilon.

Tässä lähtökohdat pohdintaani vielä kerran...

 

Meillä on roikkunut pojan huoneen naulassa tämä hänen vanha vauvauintiaikainen uimapukunsa. Kävimme vauvauinnissa kuopuksen kanssa kesällä ja syksyllä 1993. Pikkuinen on, ja hassunmallinenkin, enkä edes muista, mistä minä tuohonkin kaavan olen ottanut. Nyt se saa mennä pojan lempivaatteiden "aarrelaatikkoon", jollaisen olen koonnut jokaiselle lapselleni. Tajusin nimittäin, että eihän tuo vauvauimari ole asunut kotona n. 1½ vuoteen enää...

 

P niin kuin Pekka!

 Kirja, jota olen odottanut, on Gretchen Hirchin Gerties New Book for Better Sewing. Se on kertakaikkisen ihana! Kun hurahdin keväällä ja alkukesästä vintage-tyyliin, osuin myös Gertien blogiin. Sieltä bongasin tämän kirjan ja laitoin sen tilauksen Suomalaisen kirjakaupan kautta. Siellä se oli hiukan halvempi, kuin monissa nettikirjakaupoissa. Eikä tullut postikuluja päälle, kun itse hain sen sieltä sen saavuttua. Kirjan odotus tuntui pitkältä, ehkä reilut kaksi viikkoa. Eilen tuli viesti, että vielä pari viikkoa menee! Meinasin jo hermostua, etten saa koko kirjaa ja katsastin kaikki muutkin vaihtoehdot taas kerran läpi. Mietin, että jos perunkin tilauksen ja tilaan jostain muualta. Onneksi en kuitenkaan niin tehnyt, sillä tänään se kirja tuli!

Ihanainen ompelukirja, täynnä asiaa ja upeita malleja!

 

Tässä esimerkki kirjan kuvista.

 

Nyt on ompelut tältä päivältä tehty ja voin vetäytyä lukemaan uutta lempikirjaani. Gertieltä ilmestyy muuten syksyllä uusikin kirja, jonka voit katsastaa tästä. Minä jo kyselin Suomalaisesta tätäkin, mutta ennakkotilauksia ei voi kuulemma vielä tehdä sitä kautta. Amazonin kautta voi, mutta odotellaan nyt syyskuulle rauhassa. Eiköhän sen ehdi vielä sitten saamaan. Nyt toivottelen kaikille ihanaa viikonloppua! Isäntä jää nyt lomalle, joten meitä häärii täällä nyt sitten kaksi!

 

 

Takkipäivä - viimein valmista!

Olen aloittanut tämän takin ompelun jo aikaa sitten. Saumanvara -ryhmässä oli ns. sew along -juttu, jossa ideana oli, että aloitetaan yhtä aikaa ja raportoidaan edistystä tietyn aikataulun mukaisesti. Ja niin aloitin sitten minäkin. Siihen se sitten jäikin, eli en jaksanut raportoida, enkä edes ommellut sitä takkiani, vaikka olisihan tuo ollut kiva jo keväällä käytössä.

Nyt sitten olen innoissani ommellut vähän kaikenlaista ja tuo takki tuntui siinä polttelevan kummasti keskeneräisenä. Niinpä päätin ottaa lusikan kauniiseen käteeni, eikä kun ompelukoneen, jotta se viimein tulisi valmiiksi. Ja tulihan se! Tänään sitä jo innoissani sovittelin, todeten, että tykkään, tykkään, tykkään!

Malli on Ottobre Woman lehdestä 5/2013,

nimeltään Fall Favorite, koko 42.

Tein takista vuorillisen. Vuorina puuvillakangas,

paitsi hihoissa, joissa viskoosivuorikangas pukemisen helpottamiseksi.

Vetoketju, tuulilista ja päällä vielä suojalista.

Hupussa kuminauhanyöri, jonka voi kiristää keskeltä.

Joskus vuonna 1995 ostamani merkki päätyi takkiin.

Merkin paikka on pepun päällä, jospa se sieltä erottuisi...

 

Malli on hyvä, sopii sellaisenaan, eli muutoksia en tehnyt. Lisäsin vain vuorin, sillä en tykkää vuorittomien takkien sisäpuolen "epäsiisteydestä". Huolitellumman näköinen se on vuorilla, ei voi mitään. Hupussa on sisälläkin samaa päälliskangasta, joka on myös löytynyt omasta varastostani. Oikeastaan ainoat, mitä ostin tähän takkiin, olivat tuo luonnonvaalea/beige kuminauhanyöri ja tuo tarranauha, josta tein kiinnikkeet taskunläppiin ja listoihin. Tähän löytyi kaikki muu kotoa. Olen innoissani, sillä kerrankin tuntuu, että saa paljon aikaan, vaikka tässäkin oli oikeastaan hupun nyörikujaa, hihansuita ja edustan vetoketjuhärpäkkeitä lukuunottamatta kaikki jo tehty aiemmin.

 

Takki pääsee kyllä ehdottomasti käyttöön!

 

 

Caprimittaiset farkut ja miesten retkeilyhousut - kirppislöytöjen tuunausta edelleen!

Niitä farkkuja, joita olen napannut halvalla kirppiksiltä, ei aina tule kokeiltua. No, myönnän. Niitä ei koskaan tule sovitettua siellä kirppiksellä. Inhoan sovittamista, enkä siis ainakaan kirppiksien epämukavissa sovituskopeissa pyllistele vapaaehtoisesti. Niinpä esimerkiksi nämä farkut, jotka nyt tuunasin, olivatkin jo alkujaan liian lyhyet minulle. Pitkäkinttuinen taidan olla, sillä enpä juurikaan ole eläissäni housuja lyhennellyt itselleni. Mies taas on minua pidempi, mutta jalat ovat lyhyemmät, selkä pidempi, välitykset siis ihan erilaiset.

Farkut maksoivat peräti 1 euron kirppiksellä. Nämä ovat Esprit -merkkiset ja napeilla, ei vetskarilla. Kivan joustavaa farkkua, joten halusin ne käyttöön kyllä, vaikka lyhyet olivatkin. Niin sitten pätkäisin niistä reilun pätkän punteista, jotta sain tehtyä sopivasti caprit. Tässä on kuvina se, mitä farkuille tapahtui käsittelyssäni.

Hintalappukin törrötti vielä kiinni vyölenkissä.

Siistit ja varmaan ei juurikaan käytetyt farkut.

Pätkäsin pois molemmista lahkeista samanmittaiset palat.

Huomaa, käännevarat täytyy jättää tässä vaiheessa, jottei tule liian lyhyet.

Ensin mallasin niitä tuolla lailla päälle taitettuna, mutta päätin, etten tee niin.

Purin sivusauman ompeleet n. 10 cm matkalta,

huolittelin halkion reunat ja lahkeensuut.

Käänsin taitteen päälle päin ja ompelin halkion kulmat pussiin.

Käänsin käänteet nurjalle ja kiinnitin neuloilla. Silitys auttaa käänteiden ompelussa!

Ompelin tikkaukset lahkeensuihin ja halkion ympäri.

 

Ja caprifarkut ovat valmiina käyttöön!

 

Miesten retkeilyhousut, vajaamittaisilla lahkeilla on vielä helpompi toteuttaa, sillä niihin ei halkioita tms. koristuksia tarvita. Nämä Jack&Jonesin housut ovat aika kivan malliset, harmaat ja niissä on polville jätetty tilaa parin pienen laskoksen avulla. Ostimme nämä kerran pohjoisen reissulla kirppikseltä (minulle!), koska olin unohtanut kalastushousuni kotiin, enkä voinut pukea kahluusaappaita minkään verkkareiden tai farkkujen  päälle. Niinpä sitten kalastelin isoissa miesten housuissa, jotka vyöllä pysyivät hienosti jalassa. Kotona siirsin housut mieheni vaatekaappiin vaivihkaa. Hän ei niitä kuitenkaan ole pitänyt, sillä vastaavia retkeilyyn ja kalastukseen sopivia, rennompia housuja löytyy häneltä ennestäänkin useammat. Niinpä päätin tehdä näistä vajaamittaiset, jolloin niiden käyttötarkoitus hieman muuttuisi. Niillä ei ehkä käydä enää kalassa, mutta niissä voi viettää kesäisiä päiviä ulkoillen ja vaikkapa retkeillen.

 

Mittaa oikea pituus ja jätä n. 3 - 4 cm käännevara.

Silitä käänne nurjalle. Housuja on helpoin käsitellä nurinpäin käännettyinä.

Taitereuna, jonka silitit, on siis nyt tuleva valmis pituus.

Käännä silitetystä taitteesta puolet sisään päin, niin että syntyy

kaksitaitteinen, perinteinen päärme. Kiinnitä muutamalla neulalla.

Tarkista vielä pituus, jotta lahkeista tulee samanmittaiset.

Ompele taitteen yläreunasta siististi.

Käännä housut ja hups! Siinähän ne ovat!

 

 

Illalla innostuin vielä kokeilemaan Suuren Käsityön numerossa 7/2012 ollutta huivihatun ohjetta. Tähän käy jokin jämäkangas mainiosti. Taittelussa meinasivat välillä aivot nyrjähtää, mutta kiva tästä tuli! Aion käyttää sitä leipoessani, jottei mustia hiuksia löydy leipätaikinasta tai pullien pinnalta... En taida julkisesti tämä päässä näyttäytyä, mutta kivan napakka ja hyvin päässä pysyvä siitä tuli, taitteet ommeltiin kiinni ja takana on pätkä kuminauhaa. Suosittelen leivonta- ja marjanpoimintapäähineeksi, jos vaan osaat tällaista käyttää. Minä se vasta opettelen sitä taitoa!

 

 

Farkut uusiksi - tuunausta talon tapaan

Ostin joskus aikaa sitten kirppikseltä Sandin farkut, jotka olivat hyvin istuvat ja kivat päällä, mutta lahkeet eivät ehkä olleet leveydeltään ihan tätä päivää. En muutenkaan kyllä koskaan ole tykännyt mistään purjeista, jotka lepattavat lahkeiden suussa, mutta ajattelin jo ostaessa, että kyllä näistä käyttöfarkut vielä saadaan.

Oikeasti kavennettaessa pitäisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti ottaa yhtä paljon sisä- ja ulkosaumasta, jotta lahkeet eivät "ala kiertää".  Nyt en kuitenkaan niin tehnyt, sillä näissäkin farkuissa oli tukevat farkkutikkaukset sisäsaumoissa. Kavensin siis vain ulkosaumoista ja niistäkin sitten suunnilleen polvesta alaspäin, eli käytännössä siitä, missä housut alun perin lähtivät levenemään.

Leikkasin sivusta pois n. 4 cm sekä etu- että takakpl:n puolelta.

Huolittelin saumurilla kappaleet erikseen, sitten

suoraompeleella sentin sv:lla ompelin sivusauman vetoketjuhalkioon asti.

Lahkeiden käänteet huolittelin saumurilla ja käänsin kulmat oikealle,

ompelin kulmat "pussiin".

Tässä farkut ennen vetoketjun laittoa.

Laitoin vetoketjun paikoilleen vetoketjuhalkioon.

Poikkeuksellisesti kiinnitin nuppineulat pitkittäin, enkä poikittain, jotta

näkisin paremmin, miten ketju asettuu paikoilleen.

Tikkasin vetoketjun parin mm:n päästä reunasta kiinni

ja vahvistin halkion pohjukan poikittaisella ompeleella.

Tikkasin käänteen kahdella ompeleella, joka nyt näyttää vähän enemmän

sisäsaumojen farkkutikkaukselta.

Surkea sovituskuva, mutta menköön! Siinä ne nyt ovat!

 

Tikkauksiin käytän mielelläni vähän paksumpaa tikkauslankaa, jolloin niistä tulee enemmän alkuperäisten, farkkutikkausten näköiset. Tähän tarkoitukseen minulla on Gütermannin lankaa, jonka väri on hyvin lähellä farkkujeni tikkausten väriä. Alalankana käytän tavallista ompelulankaa, joka on samanväristä. Koska en tehnyt varsinaisia lahkeensuiden päärmeitä, saumakohdistakaan ei tullut kovin paksut ja pärjäsin hyvin neulalla nro 80. Farkkuneuloja en yleensä käytä, joskus kuitenkin vaihdan 90 koon neulan, jos lyhennän vaan farkkuja ja teen alkuperäisen näköiset päärmeet lahkeensuihin.

 

Kyllä näistä käyttöfarkut kesäksi tuli. Tai jos sää lämpiää, ehkä niiden käyttö tapahtuukin vasta syksyllä. Halutessaan voi tietenkin vielä kuluttaa hiomapaperilla tai kynsiviilalla hankaamalla noita saumojen kohtia ja lahkeensuita, mutta pesuissa ja käytössä ne kuitenkin muokkautuvat kuluneen näköisiksi ajan kanssa muutenkin.

 

Tässä vinkki farkkujen tuunaukseen! Toiset farkut odottavat vielä ja niistä tuleekin capri-mittaiset.

 

 

Se on sellainen sortsihame!

Mainitsin jo aiemmin, että piirtelin kaavat tähän uuteen lempivaatteeseeni, sortsihameeseen. Pienenä tyttönä minulla oli näitä useampiakin. Muistan erityisesti punavalkopilkulliset, joista tykkäsin kovasti. Lisäksi minulla oli mekkoja, joissa oli tuo sortsiosa alla myös. Leikeissähän sellainen on kiva, kun eivät pikkarit vilku alta miten sattuu...

Löysin kaavan tähän malliin eräästä Modasta, numerosta 3/2011. Siinä on ihan perusperusperusmallinen sortsiosa alla ja kietaisuosa päällä. Näyttää minusta lähinnä hamoselta, mutta ah, miten mukava se onkaan päällä! Kaavassa oli sortsien vyötäröllä edessä pienet muotolaskokset, mutta muuten sen kaarrokeosat ja helmat ovat kaareviksi ja vartalonmyötäisiksi kaavoitetut. Ja kuinka ollakaan, koko 42 istuu minulle sellaisenaan! En siis joutunut muokkauksia tekemään tähän, vaikka hiukan riskillä heitinkin leikkuun ja ompelun. Kankaaksi valikoitui ohut, farkkumainen harmaa kangas, jota löytyy varastosta metritolkulla. Kankaan menekki oli aika iso, sillä nuo kietaisupalat ja takahelma eivät ihan menneet vierekkäin, vaan lomittain. Mikäs siinä, kivahan se oli, että sain pois taas pari metriä varastoistani.

Tässäpä siis kuvia, ihan vaan lattialla kuvattuna, kun en oikein noihin sovituskuviin sovi itse mukaan...

Tavallisen kesähamosen näköinen näin,

alla pilkottavat väljät ja kivat sortsit!

Kaarevat vyötärökaitaleet ja kaksi nappia varastostani.

Ja nimilappu mukaan, jotta tulee viimeistellymmän olonen lopputulos!

 

Näillä mennään, kunhan sää lämpenee hiukan. Meillä satoi äsken täällä kovasti, mutta nyt aurinko armas tuli esiin sadetta kuivaamaan. Ehkäpä tänään pääsen vielä ulkotouhuihinkin käsiksi!

 

Vetoketjut pitäisi käydä ostamassa eilen mainitsemaani farkkujen tuunausprojektiin. Jospa tästä lähtisinkin jo kaupunkia kohti, sillä kutsu kävi kahvittelemaan lapsuudenkotiini. Eipä olla aikoihin nähtykään, joten kyllä kahvittelu sopii mainiosti lomalaisen kuvioihin.

 

Palaillaan farkkuprojektin merkeissä seuraavaksi! Iloista tiistaipäivää, olit sitten lomalla tai et!

 

 

Terveiset t-paitatehtaalta!

Ompelukone ja saumuri ovat tänään laulaneet iloisesti! Yritän yhtä aikaa saada vähän uudistusta mitättömään kesävaatevarastooni ja samalla kuluttaa pois pitkään kaapissa marinoimani trikoot. Nyt sitten valmistuikin peräti neljä paitaa kerralla. Kiva tehdä tavallaan sarjatyönä, vaikka vain kaksi näistä on samalla kaavalla. Teen mielelläni niin, että  leikkaan kerralla useamman vaatteen ja ompelen ne sitten myös yhdellä istumalla valmiiksi.

Ensimmäinen, tunikamainen paita on ommeltu EK:n palalaarista joskus Sanomatalon aikaan ostamastani, ehkä jotenkin merihenkisestä puuvillalycra -palasta. Sen kaava on Ottobre Woman lehdestä 5/2013. Koska trikoota oli vain tuo pala, muokkasin kaavaa lyhyemmäksi ja hihoja myös lyhensin. Kuosi on sinänsä tässä trikoossa minun mieleeni, sillä se ei ole vain pelkkä raitakuosi. Siinä on punaisella jotain ihan random-tekstiä ja lisäksi alla vielä hennon vaaleansinisellä pitsikuvio. Merihenkisyyden lisäämiseksi kanttasin pääntien punaisella, jotta se korostaisi kuviota.

Autumn Mood, muokattuna

Tekstipainatus sekä himmeästi kuultava pitsipainatus

Seuraava paita on myös Ottobre Woman lehdestä, numerosta 2/2014. Mallin nimi on Solid Green. Trikoo tässäkin paidassa on jo vanhaa varastoa. Olen sen joskus jostain Stockan kangasosastolta vuosisadan alkupuolella (!?!) ostanut. Se on viskoosilycraa ja sellaisena tosi joustavaa. Kuosi on aika voimakas, mutta silti punavalkoisena ihan raikas. Tässä mallissa punainen resorikanttaus pääntiellä, joka on kevyesti v-aukkoinen. Kiva pieni poimutus tuohon eteen syntyi Framilonia käyttäen. V:n kärki on helppo ommella pienenä muotolaskoksena kanttaukseen.

Teeppari nro 2.

Yksityiskohta pääntieltä

Teeppari nro 3.

 

Toinen paita syntyi jollain omalla, vuosia sitten piirtämälläni kaavalla, joka on pääntieltä laajempi ja 3/4 -hihainen, aika istuva malli. Tässä myös kanttaus pääntiellä punaisella resorilla. Nyt olen kuluttanut tuonkin kankaan kaapistani pois, viimeinkin!

 

Neljäs paita on myös Solid Green kaavalla. Tämän trikoon, joka myös sisältää lycraa ja joustaa melko hyvin. Tässä mustavalkoisessa trikoopaidassa käytin kanttauksena mustaa, ohutta resoria. Samanlainen muotolasko v:n kärjessä syntyi myös tähän, Framilonilla poimutettuun pääntiehen.

 

Mustaa ja valkoista, teeppari nro 4.

Poimutus pääntiellä.

 

Nyt olenkin aikeissa pitää pienen ompelutauon ja alkaa siivoilla vähän. Imuria pitäisi näyttää nurkille, joissa seikkailevat villakoirat haukkuvat iloisesti. Kissa nukkuu sikeästi, eikä paljon korvaansa lotkauta, vaikka kuopukseni tuli lomalla käymään täällä, kotonaan. Hassua, miten vieläkin ajattelen, että hänellä on täällä koti ja sitten on se oma koti. Puolitoista vuotta hän on jo asunut muualla, vaikka käykin viikoittain täällä.

 

Suunnittelen parhaillaan farkkujen muokkausta leveälahkeisista vähän vajaamittaisiksi, vetoketjulahkeisiksi kesähousuiksi. Kirppisfarkut on jo lyhennettu ja sivusaumat on ratkottu, mutta vetoketjut vielä puuttuvat. Haluan metalliketjut ihan vaan ulkonäön vuoksi. Pitänee poiketa ostamaan, kunhan käyn kaupungissa.

 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!