Pääsiäisen jälkeen eli elämää arjessa

 

Pian ne kauan odotetut pääsiäisen vapaat vilahtivat! Neljä päivää, jotka toinen toistaan kauniimpina houkuttivat olemaan ulkona pihalla, liikkumaan auringossa ja nukkumaan kuin tukki! Ja kuten aina ennenkin, kuvittelin etukäteen ehtiväni tekemään vaikka mitä! Ainakin piti leipoa, ommella, neuloa ja virkata, hinnoitella kirppistavaroita ja penkoa läpi komeroita... No, en leiponut, en ommellut, neulonut, enkä virkannut. Kirppistavaroita kyllä hiukan laitoin ja pihatöitä sain tehtyä. Siinä se sitten olikin. Olihan mummun pikkuinen prinsessa meillä täällä mummulassa yökyläilemässä, mutta ihan liian äkkiä meni sekin aika!

 

Ehkäpä juuri siksi, tänään arjen palattua takaisin, ompeluttaa, ompeluttaa ja vielä kerran ompeluttaa! Vietinkin tuossa onnellisia hetkiä suosikkikirjani, Wilhelmiina Halmeen "Kaikki kaunis on käsin tehty". parissa ja sen ohjeilla vähän pientä ja somaa näperrellen! Tänään ei taipunut kovin monimutkaisiin ja isoihin hommiin, joten urakoin sellaisia sydämiä, joihin tuosta kirjasta löytyy malli. Tosin kotoa ei täytevanua löytynyt, joten joudutte odottamaan valmista ainakin huomisiltaan! 

 

 

Tilkkuja, nauhoja, pitsejä ja suosikkikirjani!

 

Mitäs muuta pääsiäispyhiin kuuluikaan? Niin, joo, maalaushommia, joihin minä en tällä kertaa pyrkinyt osalliseksi ollenkaan! Annoin isännän tehdä ihan rauhassa itsekseen, sillä pihahommat veivät voiton tällä kertaa. Meinaan kuitenkin vielä tällä viikolla jatkaa jo käynnissä olevaa kalusteiden maalausprojektiani, joten siinä pääsen sotkemaan itseni maaliin joka tapauksessa.

 

Pohjamaalit seinillä!

 

Viimeinen neljästä makuuhuoneesta on saanut seinilleen pohjamaalin. Viimeinkin, voisi sanoa!

Työhuonettahan olen tähän itselleni ollut puuhaamassa, jotta saan läppärin sinne lähelle tulostimia ja työpaperit ja muut tärkeät paperit siististi hyllyyn. Mutta nyt, kun päädyimme taloa myyntiin laittamaan, on maalauksen yhtenä tarkoituksena tietenkin saada huone siistiksi ja neutraaliksi, mahdollista ostajaa miellyttäväksi. Nyt siitä tulee toivon mukaan sellainen.

Korkea kirjahylly siirrettiin vaan keskelle huonetta

 ja sen alaosassa olevat mapit suojattiin.

Isäntä on hyvä suojaamaan, teippaamaan ja maalaamaan.

Onneksi, sillä minä en oikein malttaisi sitä vaihetta edes tehdä!

 

Kun toinen rassukka raatoi sisällä otsa hiessä, minä nautiskelin kotipihan rauhasta, lintujen laulusta ja pihatöiden tuomasta liikunnasta täysillä! Aurinkosuojaa iholle, mukavat vaatteet ja hanskat käteen. Kyllä siellä olisi touhunnut vaikka kaiket päivät, kun sää suosi. Välillä karkasin pellon reunaan, kotimetsään ihmettelemään heräilevää kevättä. Siellähän suorastaan tuoksui keväälle!

Minä olen onnistunut tuhoamaan oksasakset!

Miten ihmeessä näin on käynyt?

Meidän omassa metsässä kukkivat sinivuokot juuri nyt upeimmillaan!

Pihahommatkin osaan ottaa rennosti nykyään.

Tässä on mottoni, jolla etenen, jottei stressi yllätä tässäkään työssä!

 

Siinäpä pääsiäisen ajan ja sen jälkeisen arjen ensimmäinen kuvapläjäys!

Onnellista arkea ja iloista mieltä aurinkoisessa kevätsäässä!

 

 

Kirppiskankaasta pöytäliinaksi ja kaaospunontaa valaisimeen

Ostinpa perjantaina kirppikseltä tukevan kankaan, puuvillacanvasta taitaa olla tämä ihanuus. Sen värisävyt jotenkin kolahtivat minuun nyt kevään kunniaksi. Ja tietenkin ne sopivat myös tuohon meidän olohuoneen väritykseen, joten ei muuta kuin ompelemaan. Ensin suoristin kankaasta lankasuoriksi molemmat päät, jotka oli leikattu kyllä vinksin vonksin ja heikun keikun... Sitten silitin pitkät sivut päärmeen ulkoreunan kohdalta nurjalle. Käänsin kankaan tämän silitetyn taitteen mukaan kaksitaitteiselle päärmeelle ja ompelin. Sen jälkeen silitin päädyt, joihin tein vähän leveämmän taitteen. Pituutta pöytäliinassa riitti hienosti, mutta leveydestä ei ollut varaa kääntää kovin leveitä päärmeitä.

Koska huusholli on edelleen mullin mallin kirppistavaroiden lajittelun ja hinnoittelun takia, otin kuvan vain kankaasta. Yritän saada sen pöydän raivattua, jotta voisin kuvata sen kunnolla olohuoneessa. Tykkään itse kovasti, eikä isäntäkään vastustellut kovasti, kun kuuli kankaan maksaneen kokonaiset 4 euroa!

Tässä näkyy valmis pöytäliina ja sen pehmeät värisävytkin!

 

Olen myös pikkuhiljaa tuunaillut sitä valaisimen luurankoa, josta poistin ruman lastenkankaan. Nyt siinä on ensimmäiset kaaospunonnan kerrokset tehtynä. Aloitin ohuella luonnonvalkoisella paperinarulla. Sitten löysin sellaista paperinarua, jossa valkoisen joukossa on hieman hopealankaa. Lopuksi tein vähän punontaa valkoisella paperinauhalla. Nyt tulee varmaan seuraavaksi lisää tuota valkeaa ohutta paperinarua. Ajattelin jättää sen aika ilmavaksi, jolloin valo pääsee läpi varjostimesta. Meinasin myös käydä katsomassa tähän sellaista isoa, hauskannäköistä polttimoa, joita ainakin Clas Olssonilla myydään. Se polttimo olisi sitten osa tuota lampun jujua, joka on kaikkea muuta kuin meidän vanhat valaisimet. Vanhat joutavat nyt katosta alas, kunhan tuo valmistuu.

Tässä ensimmäinen ohut kerros

Paperinaru on ohutta ja nauha leveää, litteää.

 

Pujottelen siis tuota lankaa ja nauhaa ihan sinne tänne, summassa edeten ja vältellen mitään säännönmukaisuuksia.Toivon, että lopputulos miellyttää omaa silmääni. Muut joko tykkäävät tai eivät. Minun ompeluhuoneeseeni tuo tulee, joten minähän sitä siellä katselen!

 

Mukavaa hiljaista viikkoa!

 

 

Rahi - kuin suklaakakku!

Niin se rahin tuunaus vaan sitten tuli eilen illalla tehtyä jo valmiiksi, kun ei ollut mikään iso homma. Mikähän jarru minulla aina välillä menee päälle, kun en saa mitään tehtyä? Joskus menee päiväkausia ilman, että syntyy mitään uutta. Joskus taas uutta ja kivaa syntyy kuin liukuhihnalta. Eilen ompelin ensin lasten kerniessuja, sitten vielä lisäksi tämän rahin päällisen ja lopuksi nidoin kiinni päällisen vanhan kankaan päälle. Ja minusta siitä tuli kiva! Ystäväni totesi, että se on kuin suklaakakku!

Suklaanruskea vakosametti on luonnossa kauniimpi kuin kuvassa

Haalistunut ja kauhtunut vanha päällinen oli sininen

 

Tällaiselle tuunaukselle tuli hintaa peräti 5 euroa! Eli sanoisin, että kannatti. Lasteni huusholleissa alkaakin löytyä tällaisia nyt enemmänkin. Tyttärellä on jo kaksi, itsellä kaksi ja pojalla nyt tämä. Toisen pojan huusholliin taidan tarjota seuraavaa, jonka kirppikseltä bongaan...

 

Vielä olisi tilausompeluita ja pari nojatuolin huppua tehtävänä tänne kotiin. Takkeja, joita olen värkännyt, on edelleen kesken kaikki kolme. Niissä iski kunnon ompelujumi, mutta ehkä, ehkä kenties, mahdollisesti, toivon mukaan, jospa huomenna saisin aikaiseksi edes yhden niistä valmiiksi asti! Parkatakki vaaleasta kankaasta on melko pitkällä jo, eli siihen ei kauaa enää menisi. Se siis valmistunee ensimmäisenä.

 

Olen parin viikon ajan syönyt tyroksiinia kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ja on se vaan totta, että jostain olen saanut uutta virtaa elämääni, enkä enää vietä niin paljon aikaa nukkuen iltapäivisin ja alkuiltaisin. Jaksan siihen saakka, että pääsen yöunille ja aamulla nousen pirteämpänä ylös. Se siis taitaa toimia! Huomenna ohjelmassa olisi ekaluokkalaisten uintivuoro, joka on aina iso tapaus!

 

Mukavaa keskiviikkoiltaa ja loppuviikon päiviä!

 

 

 

Valaisimen luuranko, pellavaa paloina ja leipälaatikko

Kirppistelyt onnistuivat viikonloppuna taas mukavasti! Omat kirppismyyntiin raahatut tavarat ovat tehneet kauppansa yllättävän mukavasti ja aina silloin tällöin jotain pientä sitten löytyy kotiin päin kannettavaksikin. Meillä on pöytä tuossa naapurikaupungin kirpputorilla, sillä se tuntuu olevan erittäin suosittu ostajien keskuudessa ja sitä paitsi työpäivän jälkeen siihen on helppo poiketa viemään tavaroita ja järjestelemään pöytää.

Nyt viikonlopun aikana kiersin sen kirppiksen lisäksi kolme kotipaikkakunnan kirppistä. Jotain taas tarttui mukaankin... Nimittäin tällainen valaisin, joka on kai lastenhuoneessa jollain roikkunut, ainakin kankaasta päätellen. Tästä pitäisi tulla valaisin ompeluhuoneeseen, joten kangas piti tietenkin heti poistaa. Nyt on sitten suunnittelun aika. Mitäs minä tähän laittaisin? Esimerkiksi paperinarua käyttämällä siitä voisi tulla kiva. Ihan vaan sikin sokin pujottelisin valkeaa paperinarua, ohutta sellaista ja ehkä vähän paperinauhaa joukkoon... Joo-o. Se on vaihtoehto yksi. Sitten voisi tietenkin laittaa siihen ohuen pitsikankaan, tyllin tai vaikkapa organzaa. Samalla tavalla ompelisi siitä "hupun" ja kiinnittäisi vaan tuon entisen tilalle. Siinä sitten vaihtoehto kaksi. Kolmantena vaihtoehtona minua kiehtoisi laittaa jotain virkattuja pikkuliinoja tai vaikka lumihiutaleita, joita olen virkkaillut. Tai niin, voisihan siihen sopia myös paperinarukukkaset... Saapa nähdä, millaisen siitä saan aikaiseksi.

Tylsä varjostin, kokonaista 2 euroa!

Niin lähti kangas!

 

Tässä paperinaru ja paperinauha, joita voisin ainakin vähän testata.

 

Olen jo pitkään haaveillut nukkekodin rakentelusta, mutta aina se on jäänyt haaveeksi. Se on iso homma, johon ei ole ollut aikaa, taitoa, eikä rahaakaan hirveästi laittaa. Kyllä vielä sen aion joskus toteuttaa, mutta saa nyt nähdä, jääkö eläkepäivien iloksi... Mutta päätin alkaa rakentamaan tällaiseen myös kirppikseltä löytyneeseen (1,50€) leipälaatikkoon miniatyyrihuonetta. Ensin ajattelin siitä tehdä pienen kangaskaupan. Sitten suunnitelma muuttui mamman torikojuksi, jossa olisi vihanneksia ja ehkä kukkiakin myynnissä. Ja sitten välähtipä päässäni jonkinlainen varastokin, jossa sitten voisi olla kaikenlaista pientä ja isompaakin tavaraa säilössä. Siitäkin voisi tulla hauska. Telkassa olen nähnyt joskus niitä huutokaupalla myytäviä varastoja, joiden sisältöä ei pääse tutkimaan, vaan se ostetaan summassa, tietämättä sisällön arvoa lainkaan. Tai miksikäs ei voisi olla antiikkiliikkeen varasto?

Sisätila, johon rakennan

Päältähän tuo näyttää autotallilta tai varastolta tuon oven takia

 

Kankaita minulla on varastoissani vaikka kuinka, mutta näitä en voinut kirppiksellä vastustaa. Ehkä Tildailuihin tms. voisin nämä käyttää. Tässä on enimmäkseen hillityn sävyisiä pellavapaloja ja lisäksi noissa ruuduissa myös puuvillaa. Niin se kangashamsteri minussa taas heräili kevään tullen... Mutta suonette anteeksi, sillä näitä on vain melko pienet palat kutakin ja hintakaan ei päätä huimannut.

 

Ehkä juuri näiden sävyjen pehmeys minut valloitti...

 

Ja nyt lastaamaan huomisia kirppikselle päin lähteviä tavaroita autoon. Kierrätyskeskukseenkin olemme viemässä tavaraa, jota ei viitsi alkaa myymään. Kiva, kun pääsee pikkuhiljaa eroon liiasta tavaranpaljoudesta, sanoo hän, joka kantaa myös kotiin päin tavaraa kirppiksiltä aika helpolla.

 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

 

 

 

Keskeneräisyyden sietokykyä

Kesken on edelleen kaikki. Ihan kaikki siis. Mikään ei etene, ei yhtikäs mihinkään suuntaan. Ja silti, sanon itselleni, ettei se haittaa. En ota stressiä, enkä murehdi näiden valmistumista. Muutaman tilaustyön olen joutunut väliin ottamaan, sillä niitä ei voi oikein odotuttaakaan, mutta nämä omat ovat saaneet hautua hitaasti, mutta varmasti. Mikäpäs siinä, kun oikea hetki koittaa, voi tulla montakin työtä valmiiksi ihan pienessä ajassa.

Maaliskuun projekti alkoi vähän myöhässä ja nököttää nyt mallinuken päällä...

Malli on Ottobre Woman 5/2013 -lehdestä

 

Piti muka tehdä takki maaliskuussa. Minä aloitin sen projektin jälkijunassa, kuten teen kaiken. Niinhän se maaliskuu sitten hurahti ja takki on tämännäköinen edelleen. No, helma, hihansuut, tuulilistat ja vetoketju siitä siis puuttuvat, joten ei tässä enää monen tunnin työ ole. Ehkä, siis ehkä, huomenna jo... Enpä vielä uskalla luvata. Takki on puuvillacanvasta, joka on kivan tuntuista ja pehmeää. Vuorikangas on ruutupuuvillaa ja hihoissa viskoosin ja asetaatin sekoitetta, liukasta ja sileää. Takissa on vyötäröllä kuja, jossa on kuminauha. Se antaa sille muotoa, ettei se ison kokonsa takia näyttäisi ihan teltalta...

 

Rahiprojekti Poikasen olohuoneeseen

 

Ja tässä on taas kirppikseltä löytynyt rahi. Näitä  onkin tullut jo useita tuunattua. Tähän ajattelin laittaa tuollaista leveävakoista, suklaanruskeaa samettia. Se tekee rahista jotenkin sellaisen 70-luvun henkisen, retrotyylisen. Kaavan teinkin jo aikaa sitten, joten nyt vaan leikkaan ja ompelen päällisen ja nidon sen rahin pohjan lastulevyyn kiinni. Ja hups! Taas on yksi kuuluisista mummun retroraheista valmiina. Näitä löytyy lähipiiristä vähän joka huushollista, joten ehkä nyt saa vähäksi aikaa riittää.

 

Viikonlopun kirppislöytöjäni

 

Viikonlopun nopsalla kirppiskierroksella löysin eräästä pöydästä värillisiä tarranauhan pätkiä. Nämä ovat kuvassa aika mitättömän näköisiä, mutta koska ainakaan täältä meiltä päin ei tarranauhaa väreissä oikein tahdo löytyä, olin näistä äärettömän iloinen. Lastenvaatteissa, ulkoiluvaatteissa ja nuken asuissa tarranauhat ovat ihan toimivia. Niiden lisäksi löysin pari pussillista reilun kokoisia punaisia ja vaaleanpunaisia nappeja. Niillekin keksin kyllä käyttöä. Sitten ostin vielä pussillisen ihanan fuksianpunaisia puuhelmiä. Kymmenylityshelmiä niistä suunnittelin avuksi  pikkukoululaiselle, joka ensi syksynä aloittaa koulun.

 

Huomenna on jo perjantai ja lomaan on enää reilut 7 viikkoa! Aika kuluu kuin siivillä ja pian onkin jo kesäloman aika. Mielessä pyörii talon myyntihaaveet ja mahdollinen muutto kaupunkiin. Nyt olemme kypsyttelyvaiheessa, mutta tosiasia on, että meillä on liikaa tilaa ja liian kallista tämä asuminen kahden aikuisen huushollissa. Toisaalta, täällä on ihana asua, mutta kun täältä on aina lähdettävä kaupunkiin ja töihin autolla. Aina harrastuksetkin vievät keskustaan päin iltaisin. Miten näppärää olisikaan asua lähellä keskustaa, kävellä tai pyöräillä asioilla ja harrastuksissa, kulkea junalla töihin jne. Mielessä on muutamia alueita ja jopa taloja, joissa voisin mieluusti asua. Saa nähdä, milloin alkaa tapahtua. Kesä olisi oivallista aikaa muuttaa. Remonttia uuteen vaan ja lomasta nauttimaan sitä tietä. Kirjoittelen, kun asiat edistyvät, tarkemmin suunnitelmistamme.

 

 Ihanaa loppuviikkoa kaikille!