Valokuvausta, lisää kuvausta ja ilahduttava löytö

Valokuvauskurssin satoa tältä viikonlopulta näette tässä. Kuvia tuli n. 300 erilaista harjoitusversiota, joten en nyt osaa sanoa, onko näistä mikään sieltä parhaasta päästä. Jotenkin vaan oli hinku päästä jakamaan näitä teidän kanssanne. Joissain näkyy kyllä jotain epämääräisiä "taustarosvoja", joita piti harjoitella välttämään, mutta harjoituksen puutetta tuo taitanee olla...

 

Omenat, retiisit ja tulppaanin sipulit sekä pihasta pihistetyt oksat aseteltiin ihanan laskeutuvan kankaan päälle. Näitä oli kiva fiksailla eri tavoin. Monia kivoja kikkojakin tajusin, joten tulen varmasti jatkossa kokeilemaan niitä kotona kuvaillessani kaikenlaista kivaa.

Tällaisen asetelman teki toinen ryhmä. Kuvattavahan se oli sitäkin.

Vähän uutta ilmettä aina välillä ja taas mentiin.

Lähempää kuvattuja

 

 

Tästä kuvasta tykkään itse.

 

Kurssi oli Jokelan kansalaisopiston järjestämä valokuvauskurssi, joka keskittyi lähinnä sommitteluun. Se onkin yksi tärkeä opittava asia, sillä minun räpsimät kuvat ovat todellakin vähän yksinkertaisia, eikä niitä ole oikein osattu koskaan sommitella kunnolla. Nyt tiedän, mitä hakea, mihin pyrkiä, joten harjoittelun kautta toivon sitten taidon joskus löytyvän. Kurssilla oli innostava ja hyvä opettaja, mukavaa porukkaa, sopivan kokoinen ryhmä (9 kurssilaista) ja sääkin suosi meitä ulkokuvia otettaessa. Kaksi päivää meni kuin siivillä, kun oli paljon, paljon kuvausharjoituksia ja välissä aina pieni teoriaosuus. Nyt olen innoissani kaikesta oppimastani ja lupaan kuvata aiempaa enemmän.

 

Kotimatkalla isäntä ehdotti kirppiksellä poikkeamista ja sinnehän minua ei tarvitse kauaa houkutella. Ja nyt se odotti minua siellä, se mistä olin jo pitkään haaveillut! Ikean Förhöja-lokerikko, lasisilla astiolla. Tämä ei kai enää kuulu Ikean valikoimiin, sillä sieltä sitä en ole onnistunut löytämään. Nyt se kökötti siellä kirppispöydässä puhtaana ja siistinä, ihan vaan minua odottamassa. Pakkohan se oli sitten ostaa... Pitää vaan vielä tiskata nuo lasiset osat, jotta voin laittaa niihin sokeria, vehnäjauhoja, korppujauhoja jne. Kiva esine, samalla jotenkin vanhanaikainen ja kuitenkin tätä päivää.

 

 

Keittiön tasolla se siinä jo nököttää, mutta kuvaaja ei oikein jaksanut enää keskittyä...

 

Tämän viikon neulomiset ovat olleetkin vähän vähäisempiä taas. Tosin eilen esimerkiksi neuloin Camilla Läckberg -leffaa katsoessani, muuten en ole oikeastaan ehtinytkään neulomaan. Sukat ovat vähän vaiheessa, mutta viimeistään tiistaina oletan saavani ne valmiiksi. Ja joulupukki taas kiittää.

 

Mukavaa alkavaa viikkoa teille, lukijat!

 

 

 

 

Lahjakortti oli ja meni!

Kävin tänään "tuhlaamassa" lahjakorttini Eurokankaassa. Hakusessa oli sinisävyinen huonekalukangas tyttären nojatuoliin. Se löytyikin heti palalaarista!

Ostin myös palalaareista penkomani trikoopalat itselleni. Mustavalkoista raitaa ja tuollaista toista mustavalkoista kuviollista. Ihania, laskeutuvia viskoosielastaaneja molemmat! Tunika taitaa tulla molemmista.

Nyt pitäisi leikata muutamat bokserit kuopukselle! Äitin tekemät kun ovat paaaljon parempia kuin kaupan bokserit! Niihin käy napakka puuvillatrikoo, ei liian paksu kuitenkaan!

Keskiviikkoillan puuhiin kuului myös eteisen naulakon, hattuhyllyn ja asustelaatikoiden siivous. Löysin sieltä yhtä sun toista kirppikselle vietävää. Lisäksi löytyi omien lasten kouluaikaisia hanskoja, pipoja ja kaulureita lapsenlapsille. Ajatella, että noita löytyy vieläkin! 

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Blogistaniasta omiin projekteihin

Oletko huomannut, että Blogistania-ohjelmasarjasta on nyt käynnissä toinen tuotantokausi?  Tänään, tiistaina 24.9. esitetyssä jaksossa tutustuttiin Parolan aseman Katja Rinkiseen. Katja on ehtymätön ideanikkari, ainakin blogistaan ja kirjoistaan päätellen. Olin taas kerran ihan myyty, kun näin hänet omassa ympäristössään puuhailemassa!

Blogistaniassa on luvassa myös paljon muita mielenkiintoisia bloggaajia blogeineen. Täältä löydät tarkemmat tiedot siitä, mitä ihanaa onkaan luvassa syksyn mittaan. Nyt on mukana myös Lihastohtori, jonka tiedän kiinnostavan myös isäntää. Tosin se on vasta viimeinen jakso, joulukuun alussa. Paljon mutakin mielenkiintoisia blogeja luvassa kuitenkin jo ennen sitä jaksoa, joten merkkasin tämän ohjelman kalenteriin joka tiistaille klo 19.30!

Flunssa on nyt selätetty, ainakin luulen niin! Tänään on todella energinen päivä ja nautin olostani ihan täysillä! Silloin huomaan, että lähtee aina käyntiin armoton tarve laittaa kotona kaikkea kivaa ja myös tuunaus ja ompeluprojektit pyörähtävät eteenpäin iloisesti!

Viinilaatikoita metsästelen, jos tulee vastaan jossain.

 

Minulle voi tarjota ylimääräisiä puisia viinilaatikoita, jos niitä nurkissa pyörii... Olen kysellyt Alkostakin, mutta eivät osanneet oikein sanoa mitään. Käytän näitä säilytyslaatikoina, koska ovat hauskan karkean näköisiä. Myös muut puulaatikot ja vastaavat kiinnostavat kovin. Toki maksan, jos joku näitä tarjoaa,ei niitä tarvitse ilmaiseksi antaa. Isäntä sanookin, että olen kehittänyt "laatikkopakkomielteen", niiden monien muiden pakkomielteiden lisäksi, joita minä osittain olen jo tunnustanutkin... Jos tiedät, keneltä tai mistä näitä saisin lisää, vinkkaa, please!

 

Tilkkupeittokankaat keräilyssä

 

Kerään edelleen myös kankaita tilkkupeitteisiin. Siis monikossa, sillä tässäkin on yksi satsi tulossa pikkuprinsessan huoneeseen, yksi miehen työhuoneen vierasvuoteelle päiväpeitoksi ja ainakin yksi muu peite, joka ehkä tulee oman työhuoneeni sohvalle torkkupeitteeksi. Eri asia on, koska ja millaiset niistä lopulta tulevat. Tykkään kovasti aika yksinkertaisista malleista, sillä kauniit kankaat ovat ihania katsella ihan vaikka vaan tasaisen kokoisina ruutuina. Toki hienot blokitkin houkuttavat, mutta ehkä sitten eläkkeellä palaan niihin. Ja niihin kymmeniin muihin projekteihin, joita olen suunnitellut eläkepäivien iloksi. Sinne on kuitenkin vielä matkaa, sillä työvuosia on vielä pitkään edessä.

 

Täytyy myös innolla kertoa, että tämän päivän kirppiskierros tuotti ihania tuloksia! Prinsessalleni, joka pian aloittaa päivähoidossa, löysin ihania vaatteita taas. Uudet ulkohousut, uuden haalarin, muutamia hanskoja ja pipon. Itselle löysin yhden tuunattavan lasikannellisen laatikon, (Haa! Laatikkonainen täällä!) mustan villatakin, Jackpotin mustan mekon, hartiahuivin ensi kesän tilaisuuksiin, askartelutarvikkeita ja, anteeksi, anteeksi, anteeksi, ostin myös lankaa, kun kerran halvalla sain... Kolme vyyhtiä Floricaa, 300 grammaa, alle vitosella. Saanko anteeksi?

 

Tämä täytyy maalata ja tekstistä tulee vähän napakampi...

 

Huiminta ja minua eniten ilahduttanutta oli kuitenkin se, että kirppiksellä minua odotti ihan täydellinen, juuri minun näköinen talvitakki! Se on musta, reipas, reilun kokoinen, eli alle saa myös vaatetta, se on siis vaan niin ihana! Ei näytä käytetyltä, eli siis on ihan uutta vastaava, puhdas ja siisti! Mikä onnenpotku! Maiharit tai biker bootsit ja tämä takki! Ah, niin minua, niin minua! Edelliset kaksi talvitakkia ovat kirppislöytöjä myös ja täysin toimivia ovat olleet tähän asti. Ja vieläkin aion niitäkin käyttää. Kyllä kierrätys on ihana asia, sillä tässä taas nähdään, kuinka toisen "romu" on toisen aarre!

 

 

 

Ihana arpajaisvoitto ja viikon sukkasatoa

Voitin Instagramissa järjestetyssä arvonnassa Eurokankaan lahjakortin, 25 euroa! Kiitos siitä! Olen ollut kuin tulisilla hiilillä, sillä niin hirveästi houkuttaa tuo kangaskauppa tällä hetkellä. En ole kuitenkaan muilta touhuiltani ehtinyt käymään siellä , vaikka lähes työmatkan varrelle yksi myymälä osuukin.

 

Lauantai meni töiden parissa, koska meillä oli ns. veso-päivä. Koulutusta opettajille ajankohtaisista asioista kuten TVT-strategiasta ja oppilashuollollisista asioista. Sinänsä tärkeää ja mielenkiintoista, mutta kuuden tunnin istumisen vastapainoksi tiesin tarvitsevani jotain tekemistä mukaan. Eli ei muuta kuin sukellus lankalaatikoihin ja puikot matkaan. Niin syntyivät pienet, 24-numeroiselle jalalle tarkoitetut sukat 7 veljeksen jämästä. Lisänä pikkuisen yksiväristä Novitan Jussia. Ja kun aikaa vielä jäi, aloitin seuraavat sukat siitä Jussista ja niihin tuli vain pieni raita tuosta kirjavasta jämästä. Haaveena on päästä joskus noista lankavarastoista eroonkin.

 

Nämä toiset tein viikon aikana myös. Kyllähän nämäkin nopeat olivat neuloa, sillä koko on 35. Lanka on Novitan Nalle, puikot nro 3. Kaunis farkunsininen, johon ehkä vielä jotain kuviota kirjon koristeeksi, ennen kuin pukinkonttiin päätyvät. Onneksi näitä  pieniä ja isoja sukankuluttajia riittää!

 

Tämä sunnuntai meni ajellessa Hyvinkää -Nurmijärven kirkonkylä väliä edestakaisin kolmesti! Haimme tyttärelle hyllyn, jossa oli hieno lasivitriini ja laatikostoja, kulmapaloja ja vaikka mitä. Se oli kaunis ja priimakuntoinen, mutta entinen omistaja antoi sen pois ilmaiseksi! Ihanaa, kun satuin Facebookissa ilmoituksen huomaamaan ja olin ensimmäisenä siihen vastaamassa. Kannatti ajella, sillä niin hyvältä se näytti uudessa kodissaan! Kiitos tästäkin mahtavasta onnenpotkusta!

 

Ensi viikonloppu menee valokuvauksen parissa, kaksipäiväisellä kurssilla! Tuskin maltan odottaa!

 

 

Sukkaa pukkaa...

Taas on puikoilla sukat ja tällä kertaa ihan perussukat vaan! Näissä on lankana omista varastoista (ehtymättömistä...) löytynyt farkunsininen Nalle-lanka, joka on näitä Novitan tuttuja, turvallisia lankoja. Puikot ovat kokoa 3½. Koko on n. 35 numeroiselle pikkumiehen jalalle. Onneksi pikkumies ei blogeja harrasta, joten voin huoleti nämä näyttää. Ehkä eksyvätkin pukinkonttiin, jos ei Joulupukin pajalla ehditä neuloa tarpeeksi ennen joulua. Sukkasadon Perunalaariin nämä päätyvät heti valmistuttuaan, toivon mukaan viimeistään lauantaina.

 

Vahvistettu kantapää, 1o,1n -resori. Siinä se perusperusperusperjantaisukan juju lapselle! Lauantaina on luvassa koulutuspäivä klo 9 - 15, joten sukkaahan se pukkaa silloinkin. Pitää vaan muistaa ruusupuiset puikot ja tällainen malli, jota ei tarvitse juurikaan neuloskellessa katsoa. Kyllä tuossa ajassa pitäisi sukat saada tehtyä, ainakin pienet... Tai sitten paksut. Helpot. Nopeat. Lämpimät.

 

 

Kannuja ja tunnistusta

Kerroin, että olen jotenkin hullaantunut erilaisiin kannuihin. Näin on, olen oikeasti vähän tai vähän enemmänkin heikkona näihin, joten teen joka kerran sellaisen ohittaessani töitä, etten ostaisi mukaani uutta kannua...

Kannuja keittiön kaapin päältä

 

Näistä kaksi pienintä eivät ole käytössä, koristeina kaapin päällä vaan. Tuosta valkosesta mittakannusta on lohjennut palakin pois, mutta eipä tuo näy tuolta nykyisestä sijoituspaikasta lainkaan, vaikkei täydellinen olekaan. Pieni kannu on jotenkin hurmaavan mallinen. Tykkään sen kuviosta myös. Iso kannu on Arabian ja toimii meillä ihan käytössäkin, kun mehukannua kaivataan.

 

Sinikukkaista Arabiaa

Piippuleimalla

 

Tätä sarjaa löytyy ruokalautasia kahta kokoa ja pienet leipälautaset. Lisäksi tarjoiluvateja ja tuo suloinen kastikekannu! Nämä ovat myös isovanhempieni vanhoja astioita. Tätini on ne minulle antanut edelleen. Näistä minulla ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa, joten kysynkin sitä nyt teiltä. Jos tunnet vanhoja astioita, kerro minulle, mitä sarjaa tämä on? Milloin tätä on valmistettu? Mielenkiinnolla odotan, jos joku tietäisi enemmänkin.

 

Touhukasta torstai-iltaa, sukkia neuloen...

 

 

 

Pomona - mansikkaisia muistojani

Rakkaimpia astioitani ovat mansikkakuvioiset Pomona -astiat, joita meillä oli kotona joskus minun lapsuudessani 1960-luvulla. Niissä on kaunis ja yksinkertainen mansikkakuvio, jota jaksan katsella vuodesta toiseen! Nämä eivät ole käytössä meillä arkisin, lähinnä vaan ihailtavina ja ihmeteltävinä, sillä mansikkakuvio on aikakaudelta, jolloin astioita ei tehty konepesunkestäviksi. Jos näitä pesee koneessa, mansikat haalistuvat. Niin kävi meillä kotonakin, kun joskus aikaan tiskikone meille tuli.

Muki, hillopurkki, iso kannu, kermakko, tarjoilukulho

 

Näistä iso kannu ja kulho asustelevat keittiön korkean kaapin päällä. Sieltä ne näkyvät koko ajan, sillä en millään raaskisi laittaa niitä piiloonkaan. Muki, hillopurkki ja kermakko löytyvät myös esiltä, keittiön pikkulokerikoista, jossa niiden seurana on muita Pomona -sarjan purkkeja. Mieltymykseni kannuihin näkyy, niitä ei vaan voi vastustaa...

 

Isompi hillopurkki ja kaksi korkeampaa purkkia, tarjoilulautanen

 

Sarja on Raija Uosikkisen Arabialle suunnittelema klassikko, peräisin tosiaan 60-luvulta. Näitä liikkuu jonkin verran nettihuutokaupoissa, mutta omani ovat ihanalta, entiseltä työkaveriltani ostettuja. Hän halusi myydä koko sarjan, joka häneltä löytyi, hyvään kotiin ja tarjosi sitä minulle. Ja koska minä näitä rakastan, ostin häneltä ne kaikki kerralla.

 

Tarjoilulautanen alla, isot ja pienet ruokalautaset

Lautaspino kokonaisuudessaan

Isoja ruokalautasia on 10 ja pieniä 6 kappaletta. Tarjoilulautasia minulla on vain tuo yksi. Syvät lautaset tästä puuttuvat kokonaan. Niitä metsästän kirpputorilta, jos joskus sattuu vastaan tulemaan.

Hillopurkki, joka ei mahdu esille asuu lautasten kanssa

Toisesta korkeasta purkista uupuu kansi

 

Toisen korkean purkin kansi tosiaan puuttuu, joten sitäkin olen pikkuisen katsastellut, jos vaikka osuisi joskus kohdalle. Myös sellainen lähinnä koristeeksi sopiva leikkuulauta mansikkakuviolla olisi kiva keittiön seinälle. (Jota ei muuten juurikaan vapaana ole, sillä suurin osa on kaapistoa tai ikkunoita...)

Myynnissä nämä eivät siis ole, sillä ne ovat minulle erittäin tärkeitä. Nämä ovat olleet hellässä hoivassa edellisessä kodissaan ja niin ovat minullakin. Lapsuus tulee niin mieleen näistä, että väkisinkin ne herättävät tunteita. Rakkaimmat esineet sisältävät jonkin tarinan, niillä on oma historiansa, jota ei uusilta, muuten usein kauniilta esineiltä löydy.

Tässä mansikkainen tervehdykseni teille, ystävät! Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Astiat alusta alkaen

Lupailin Facebookin puolella tälle päivälle astiapostausta. Illan vanhempainilta luokassani venyi kuitenkin aika pitkäksi, joten ilta ehti pimetä jo ennen kotiin pääsyä. Teen tästä nyt tällaisen kevytversion ensi alkuun. Pentikin Linnea-sarjaa esittelinkin jo keväällä, joten nyt mentiin sitten lasien ja mukien osastolle. Huomenna kaivan astioita oikein kunnolla esille kuvausta varten jo ihan valoisan aikaan, joten sitten on luvassa eilen lupaamani lapsuudesta tuttu astiasto. Muistatteko vielä Pomonan? Mansikoita, mansikoita, joita palan halusta päästä esittelemään... Nyt kuitenkin "sneak peek" keittiön kaappeihin!

Lasikaapin alimmat hyllyt

Ylimmät hyllyt samaisesta kaapista

 

Lasikaapista löytyy kirppiksiltä kerättyä Kastehelmeä kirkkaana. Näitä meillä oli jo lapsuudenkodissani ja pari pikkulautasta sieltä minulle annettiinkin kokoelmaani jatkamaan. Sokerikko ja kermakko sekä pari tarjoilulautasta on myös kirppislöytöjä Kastehelmi-sarjasta. Jalallisia viinilaseja ei meillä kovin montaa olekaan, kun harvoin tulee viinejäkään nautittua. Olutlaseja löytyy kuusi, mutta niitä en muista, että olisi koskaan käytetty... Pitäisiköhän myydä eteen päin ne tilaa viemästä?

 

Lehmäkuvioiset Riihimäen lasin korkeat maitolasit ovat rakkaat arkilasit. Niistä juodaan päivittäin. Yhteensä taitaa olla kuusi kappaletta näitäkin, osa tiskikoneessa. Mariskooleja on kolme, kaikki oppilailta lahjaksi saatuja. Nuutajärven juomalasien nimeä en muista millään...

 

Iittalan Hotcool-lasit mustalla renkaalla on osittain lahjaksi saatuja, osittain second hand-löytöjä eräästä paikallisesta, kuolinpesiä yms. ostavasta ja myyvästä aarreaitasta. Nuutajärven Apilasta löytyy jalallinen sokeriastia ja kermakko. Sydämenmuotoiset lasiastiat olen ostanut jotain söpöä jälkiruokatarjoilua varten, vaikka minähän en kyllä jälkiruokia tarjoa... Oiskohan tuossakin jotain pientä ristiriitaa?

 

Ylähyllyn kannut ovat keräilyjuttuja, joita kirppikseltä ja mummuni jäämistöstä olen löytänyt. Rakastan jostain kumman syystä kannuja, vaikka en kylläkään niitä yleensä käytä mihinkään. Kauniita esineitä ne ovat, joten niistä en luovu!

 

Mukikaappi sekalaisine sisältöineen

 

Mukikaapin yläosassa on jos jonkinlaisia lasten vanhoja mukeja, parittomia, hassuja matkamuistomukeja yms. Iso vaaleanpunainen muki on teemukini, jonka sain yhtenä vuonna äitienpäivälahjaksi. Sen vieressä se Pentikin Linnea. Ylähyllyn emalimuki kuuluu siihen loppumattomattomaan emalikeräilysarjaani, jota kirppiksiltä jatkuvasti täydennän. Näitä on kolme, tämä niistä suurin.

 

Alimman hyllyn arkiastioita

 

Alhaalta löytyykin Muumi-mukeja, Teemaa punaisena, sekä ihana lahjaksi saatu Iittalan muki, jonka nimi myös on haihtunut savuna ilmaan. Pari lahjaksi saatua Taika-mukiakin on, mutta ne ovat taas käytössä tällä hetkellä, kuten lähes aina... Myös osa Muumi-mukeista löytyy tiskikoneesta. Takana häämöttää vihreä kansi, joka kuuluu termosmukiini. Suunnittelen aina lähteväni kahville pihakeinuun tuon termosmukin kanssa, mutta tänäkään kesänä en sitä tehnyt.

 

Tässäpä se pikakurkistus olikin, toivottavasti jaksoit kurkistella! Palaillaan astioihin huomenissa, nyt unille alkavaa flunssaa parantelemaan.

 

 

 

 

 

Sukat x 2 ja neulojan tarvikepakki

Neuloin kuin neuloinkin uusiksi kärjet niistä Isoveli-langasta tehdyistä sukista ja lanka riitti kuin riittikin viimein! Peräti 18 cm pätkä sitä jäi ylikin! Aika tarkalle veti, mutta onneksi ei tarvinnut ostaa uutta lankaa. Ideana minulla on tällä hetkellä neuloa pois kaikki ns. jämälangat ja vuosien varrella hamstraamani, vähän reilummatkin erät lankaa. En halua ostaa uusia, en ennen kuin tuo varastoni on vähennetty todella minimiin. Aikeissa on punnita kaikki langat ja laskea yhteen niiden määrä. Sitten voisin aina punnita valmistuneen tuotokseni ja vähentää varastosta. Olisi ehkä itselle motivoivaa nähdä lukuinakin, miten varasto pienenee.

Siinähän ne ovat valmiina!

 

Vihreät ovat miesten kokoa ja punaiset naisten. Lanka oli sen verran paksua, että nämä vastaavat oikeastaan tossuja. Tein niihin vain lyhyen varren, sillä nämä on tarkoitettu kotona tassutteluun ja varpaita lämmittämään esim. ulkoilun jälkeen. Puikot olivat nro 5, joten työ eteni ihan hurjaa vauhtia. Kahdessa illassa tuli siis kaksi paria sukkia kevyesti valmiiksi, mitä nyt tuo langan loppumishässäkkä vähän häiritsi hommiani. No, vartissa sekin oli hoidettu, kun kärjet vaan neuloin uusiksi.

 

Kuvassa näkyy myös tuo suloinen "neulontapakkini", joka on itse asiassa maailman kätevimpiä keksintöjä neulojalle. Siinä kulkevat kaikki apuvälineet saksista mittanauhaan ja puikon suojista silmukkamerkkeihin. Minulla on myös sellaisia erityisiä neuloja, joilla on hyvä päätellä langanpäät tai yhdistää kappaleita isommissa töissä. Lisäksi on isoja, tavallista tukevampia ja pidempiä nuppineuloja, joilla pysyvät kappaleet yhdessä hyvin ommeltaessa niitä käsin yhteen. Niillä myös pingotan kappaleet alustalleen kostutusta ja muotoilua varten. Alustana toimii vanha, isokokoinen ilmoitustaulu, johon neulat uppoavat helposti. Kerroslaskurikin on mukana, samoin apupuikot palmikoiden neulomiseen ja tietenkin nuo isot hakaneulat, joille voi siirtää silmukoita odottamaan. Pussukka löytyi marttojen Loviisan reissulla Strömforsin ruukin alueella sijaitsevasta myyntikojusta, joten valitettavasti en nyt tiedä valmistajan nimeä. Käsin tehtyhän se on ja näitä kukkaronkehyksiä saa tietenkin ostaa käsityötarvikeliikkeistä. Aiemmin käytin Marimekon pussukkaa, mutta se jäi pieneksi tälle tavaramäärälle...

 

Pussukka on ostettu taannoisella Strömforsin ruukin vierailulla.

Sisältäkin pussi on nätti, sillä sieltä löytyy Muumikangasta.

Tässä sitä tavaran paljoutta, jota sisään mahtuu!

 

Kirppiksiä tuli taas käytyä, tosin tänään vain naapurikaupungissa. Mukaan lähti kaunis kori, johon ilmeisesti laitan sisustuslehtiä. Se on napakka ja malliltaan sopii erinomaisesti lehtikoriksi. Tykkään kovasti. Löysin myös Lingon&Blåbär-merkkisen ihanan paidan ja JAP-merkkisen topin itselleni. Ne menivät saman tien pyykkiin käyttöönottoa varten.

 

 

Isäntä teki iltapalaa, joten nyt nauttimaan herkuista. Huomenna luvassa uintia kolmasluokkalaisten poikien kanssa ja omien ykkösluokkalaisteni kanssa reipas ja työntäyteinen päivä!

 

 

 

 

Pieniä pitsiliinoja askarteluhimoon

Olen haalinut silloin tällöin edullisia, pieniä pitsiliinoja askartelutarkoituksiin kirppiksiltä. Viimeisin ostokseni olikin tosi edullinen, sillä sain 29 pientä liinaa (ja 6 serviettirengasta) yhteensä 3,90 euron hinnalla! Näistä raaskii siis tehdä askarteluja, joita olen suunnitellut tähän syksyyn ja alkutalveen.

Oletteko testanneet, miten ihania lumihiutaleita näistä pitsiliinoista saa, kun ne kovettaa EriKeeperin ja veden seoksella? Olen tehnyt niitä oppilaitten kanssa koulussa joskus. Itse olen niitä eri kokoisina kovetellut kotonakin. Koulussa laitoimme niihin vähän kimalleliimaa, (ai vähän...? Siis purkillisen, ikävä kyllä!) solmimme ripustusnarun ja ripustimme juhlasalin joulukuuseen koristeeksi. Kauniita ne ovat, sopivat mielestäni ihanasti kuusen vihreää taustaa vasten. Isotkin hiutaleet olivat kauniita, kun koulun kuusi oli aika iso. Kotona meillä ei kuusessa näitä ole vielä ainakaan ollut. Myös paloista virkatut, isommat liinat ja vanhat, osin huonokuntoisetkin päiväpeitot voi näin hyödyntää, sillä kovetettuina ne kestävät palojen leikkaamisen irti toisistaan. Purkamaan ei siis tarvitse alkaa. Vahvistamalla vielä leikkaamisen jälkeen leikkuukohtien reunat liima-vesiseoksella voit varmistaa, etteivät langanpäät lähde purkautumaan.

Minulla on aikomus kovettaa ainakin nämä  pienimmät ikkunahiutaleiksi. Ripustan ne siimalla eri korkeuksille, jotta ne somasti siinä ilmavirrassa sitten pyörivät! Valmis lopputulos ilmestyy tänne kuvina aikanaan, joten näette sitten kyllä senkin...

Yksittäisiä liinoja pinossa, 29 kpl!

 

Jos olet innokas ja taitava virkkaaja, voi lumihiutaleita virkata itsekin ja kovettaa ne valmiina! Hyviä ohjeita löytyy mm. Novita-lehdistä ja vanhoista käsityökirjoista. Mary Oljen virkkauskirjat löytävät kirppiksiltä tiensä hyllyyni muuten myös aika helposti...

Spiraalisukat, tiskirättejä ja Tallinnaa

Vihdoin ja viimein sain nämä spiraalisukkani valmiiksi. Aloitin viime viikolla ne, sillä hidasta, ohjeen mukaan neulottavaa mallia ei kerta kaikkiaan jaksa joka päivä tehdä. Varsinkaan, kun katson samalla telkkaria tai luen jotain tms. Tämä malli onnistuu missä vaan, miten päin vaan ja koska vaan.

Ekat Sukkasadon valmiit sukkani, ikinä...

Nämä ovat lasten kokoa, mutta muuten ei koon kanssa ole tässä mallissa kovin tarkkaa. Jos on pienet jalat, tulevat varret pitemmiksi. Isommalle jalalle tilaa muodostuu helposti ja varret lyhenevät silloin.

Omat samanlaiset sukkani, joita olen käyttänyt yösukkina

 

Tykkään tästä silkin ja villan sekoituksesta, joka on yösukkina lämmin ja miellyttävä jalalle.

 

Huomenna taas aloitetaan syksyn marttatoimintaa. Lupasin syksyn ohjelman ohella esitellä tekemiäni tiskirättejä ja antaa niihin helpot ohjeet halukkaille. Olen neulonut niitä paljon, koko lähipiirilleni varmaankin jo. Yleensä Novitan Bambu-langasta. Tänään ostin kirppikseltä Novitan Helmi-nimistä lankaa, jossa on 60% puuvillaa ja 40% bambua. Uskoisin, että tämäkin on hyvä tiskirättilanka.

Tiskirättilankaa, jota löysin tänään kirppikseltä.

 

Viikonloppuna osallistuimme JHL:n Tallinnan risteilylle mieheni kanssa. Hänen ammattiliittonsa siis, minä vain avecina mukana. Kiva reissu, mukavia ihmisiä bussilastillinen miehen työpaikalta ja monta monituista lastillista muualta päin. Sää suosi meitä, ruoka oli hyvää ja merenkäynti olematonta. Helposti merisairaaksi tulevana muistan aina arvostaa sitäkin puolta... Kävimme sunnuntaina kävelemässä vanhassa kaupungissa ja katselimme hiukan Tallinnan maratonia, jonka reitti kulki keskustan halki. Liikenne oli hiljaista, kun katuja oli suljettu. Mitään en tainnut ostaa, kun ei tullut vastaan mitään mielenkiintoista, jota olisin tarvinnut.

Kaularaudat Raatihuoneen seinältä

Kiva ovi, kuin jostain sadusta

Raatihuoneen seinustalla voisi melkein kuvitella

olevansa jossain ihan muussa ajassa.

 

Nyt piti käyttää ilta pihahommiin, mutta yllättävä vesisade sotki suunnitelmat. Ilta menikin netissä, neuloessa ja kissaa hemmotellessa. Ompeluhommiin voisin vielä hetkeksi lähteä, kun mieli tekisi niin kovin ommella. Poikanen on tilannut hedelmä- ja vihannesostoksilleen kestopusseja kierrätyshengessä. Lisäksi boksereita pitäisi kuulemma hänelle tehdä, kun äiteen tekemät on maailman parhaita. (Niin, siinäs kuulitte!) Pikkupojille pitäisi ommella paitoja, itselle tarvitsisin vaikka mitä vaatetta. Kesken on ihana punainen takki syksyn koleuteen, jota kyllä vielä ei ole täällä päin nähtykään.

Mukavaa alkanutta viikkoa, ystävät hyvät!